Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tervetuloa  kotisivuilleni

Seppo J. Partanen  

seppojpartanen(@)gmail.com

                          

  

 

Omakuva Vuotson Majan peilissä.Peilien kehyksenä on vanha Vuotson majan ikkuna.Lue majan historia klikkaamalla kuvaa. 

 

 

 

Malja  150 vuodelle Lapin kultaa  2018 - 2020 

Lapin kullankaivaja täyttää 150 vuotta. Vuonna 1869 taisteltiin kullan kaivuoikeuksista tiettömässä Lapissa, venäläiset liikemiehet saivat ensimmäiset kultavaltaukset Tenolle, Lapin kullalla keinoteltiin ja suhmuroitiin, kuten monta kertaa myöhemminkin. Kultaryntäys alkoi 1870.

Lue Kullankaivajain liiton laivaseminaarissa pitämäni esitelmä kultahistorian värikkäästä alusta klikkaamalla linkkia alla. 

Kullankaivajain liiton 70-vuotisjuhlista Inarissa syyskuussa 2019 kuvia ja tarinaa kultahippu-sivuston avaussivulla.

https://www.kultahippu.fi/

https://www.kultahippu.fi/wp-content/uploads/2019/02/LKL-19-esitelmäni.pdf

 

 Oik. 392,9 g 1935

  Vas. 225 g 2018

Hiput

 Kuvat GTK ja Sirkka Merenluoto.

       

                             

 

                             *************************                          

               

Olen kulkuri ja kullankaivaja, luonnon ihmeiden ihailija ja tutkija. Kultaa olen kaivanut kynällä, kameralla, silmillä ja korvilla. Uskon löytäneeni monta isomushippua, jotka mahtuisivat Lapin suurimpien hippujen luetteloon, tai onhan niitä siellä, ihmisiä ja nimiä.

Mielimaisemani on aikainen auringonnousu, haihtuvan sumun seasta nouseva päivä, talvinen metsä lumisateen jälkeen, lumihuurteiset puut, lumeen sisään latautunut kasvun voima.

Historia, menneisyyden jäljet ihmisessä ja maisemassa, on aina kiinnostanut minua. Niitä jälkiä löytyy yllättävän paljon; vanhoja polkuja ja kulkukeinoja, "pilkkoja" puissa tai kivikasoja, maatuneita pitkospuita, tulisijoja, kämppien ja turvekammien raunioita. Menneisyyden jäljet heijastuvat joka aamu kylpyhuoneen peilistäkin!
 
Esittelen näillä sivuilla elämääni, kokemuksiani ja kirjallista tuotantoani. Useiden vasemmalla olevien otsikoiden takana on erikseen avautuva ja aiheeseen liittyvä kuvagalleria, joka tulee näkyviin otsikkoa klikkaamalla. 
 

Kesä vaihtui syksyksi, autereiset aamut sumuun ja ruskaan. Tässä lokakuun kaksi lokakuun puolivälin aamua Espoonlahden Rantaraitilla.

Syksyn 2019 satoa

        

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Lapin Kullankaivajain Liitto muisti umpikultaisella ansiopinssillä kolmea toimintaan tukenutta henkilöä 70-vuotisjuhlassaan Inarissa syyskuussa. Kuvassa oikealta Antti Peronius, Urpo J. Salo ja Seppo J. Partanen.  

Aitoa Lapin kultaa     

 

Elämäni polut ja risteykset     

Työura:

  • Toimittajana Kymen Sanomissa ja Eteenpäin lehdessä 1961 - 1967
  • Toimittajana, toimituspäällikkönä, päätoimittajana ja julkaisujohtajana Suomen Matkailuliitossa 1967 - 1999
  • Projektipäällikkönä Oy Editassa 1999 - 2002
  • Vapaana kirjailijana, eläkeläisenä ja toimittajana heinäkuun alusta 2002

Julkaisut ja muu toiminta:

  • Lemmenjoen kultamaat, Suomen Matkailuliitto 1969
  • Kultamaiden opas, SML 1977
  • Lapin kultamaat, SML 1983
  • Kullan ja luonnon kutsu, SML 1990
  • Sankareita, veijareita ja huijareita, Lapin kullan tarina, Edita 1999
  • Kullankaivajan opas, Hipputeos 2003 ja 2014
  • Ivalojoki, kulkijan kultamaa, Hipputeos 2005
  • Kultamuseo 10 vuotta, Tankavaaran Kultamuseo 1983
  • Kultakuumeen kuvat, Tankavaaran Kultamuseo 1993
  • Kultamaiden opas, Tankavaaran Kultamuseo 2000
  • Saariselkä, Magneettimäestä matkailukaupungiksi, SML 1992
  • Kaunispää ja Saariselkä, SML 1984
  • Suomen kivet, useina painoksina 1988 - 2002, SML ja Edita
  • Lapinmaan kuusi vuodenaikaan, suomi ja englanti, Tietosanoma 1989
  • Suomen retkeilyopas, 2003 Edita Publishing

Kymmeniä matkailu- ja retkeilyoppaita Suomen Matkailuliitolle 1967 - 1999; Saariselän opas, Tunturivaeltajan opas, Melontareittiopas, Kilpisjärven opas, Suomen retkeilyopas, Pohjois-Suomen autiotuvat jne.

Radiodokumentteja ja radio-ohjelmia Yleisradiolle 1970- ja 1980-luvuilla. Retkeily- ja Lomaradiossa, Dokumentti Andreas Alariestosta,  Prix Italia palkinto vuonna 1983 Pertti Salomaan ja Martti Timosen kanssa tehdystä radiodokumentista Oikotie vai elämäntapa, henkilökuvia kullankaivajista.

Kirjoituksia kymmenissä tietokirjoissa:

  • Retkelle luontoon ja menneisyyteen;Lapin vahoja kulkukeinoja, Hipputeos 2009
  • Tunne maasi, Oma maa – lomamaa, Lomasuuntana Suomi-kirjoissa, Hipputeos 2009 - 2011
  • Taistelu Lemmenjoen kullasta, Lemmenjoen juhlakirja Metsähallitus 2004
  • Lapin autiotupien historia, Autiotupa-kirja Edita 2002
  • Suomen matkailu ja luonto, oppikirja Viron kouluille ”Soomes o niin” 2001, Suomen Viron Instituutti ja Kolibri
  • Lapin matkailu alkoi Petsamon tieltä, Lapin tiepiirin 75-vuotisjuhlakirja 2000
  • Kun Suomi etsi itseään viertoteiltä ja matkailureiteiltä, Mobilian vuosikirja 2000
  • Lapin kullankaivun historia ja 1990-luvun kultaryntäys, Morgamin pyrkyrit - Kullankaivajain liitto 1949 - 1999, Puntsi 1999

Kirjoituksia aikakaus- ja sanomalehdissä matkailusta, retkeilystä, matkailun historiasta, Lapista, kullankaivusta (Retki, Erä, Hiidenkivi, Suomen Kuvalehti, Apu, Seura, Tuulilasi, Lapin Kansa, Latu ja Polku, Inarilalainen, Mineralia, Suomen Matkailu jne)

Lapin kultahistorian asiantuntijana Åke Lindmanin elokuvan ja televisiosarjan ”Lapin kullan kimallus” tuotannossa ja käsikirjoituksen hiomisessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

            

Ansioita; Matkailutoimittajien Kilta ry:n puheenjohtaja 1975 – 1977 ja kunniajäsen, Suomen Matkailuliiton, Kultamuseoyhdistyksen ja Lapin Kultala säätiön kultaiset ansiomerkit, Lapin Kullankaivajain Liiton kunniajäsen.

                       

                                                               Jäsenkortti 1969

Yleisöluentoja; seminaarialustuksia ja juhlaesitelmiä Lapin kullasta, matkailun historiasta, tiedotus- ja julkaisutoiminnasta Lapin Yliopistossa, Museoviraston, Kultamuseon, Suomen Geologisen Seuran ja Tielaitoksen seminaareissa ja koulutustilaisuuksissa, Heurekassa, Siidassa, Lapin Maakuntakirjastossa, Inarin Siidassa, Rovaniemen Arktikumissa jne.

Ruijan polulla Ahopäällä lokakuussa 2018

Aloitteita; Lapin vanhojen kulkukeinojen ja historiallisten muistomerkkien inventoimisesta, entisöimisestä ja huomioimisesta kaavoituksessa. Aloite Ruijan polun merkitsemisestä maastoon Kiilopään tien ja Törmäsen välillä v. 2000 on johtanut toimenpiteisiin Lapin Ympäristökeskuksessa eli reitti Kiilopään tieltä Laanilaan on merkitty maastoon ja huomioitu Saariselän alueen kaavassa.

 

Inarilainen 2016 yllä, Helsingin Sanomat 1991 alla

 

Lemmenjoki on minun yliopistoni 

Lemmenjoen tunturimaisema

Juutuin eräällä eräretkistäni keskustelemaan vanhan kullankaivajan kanssa Lemmenjoen Puskuojalla. Ajankohta oli loppukesä 1968 ja paikka Niilo Raumalan turvekämppä. Tuosta keskustelusta alkoi elinkautinen kultakuumeeni, yliopistoni, joka opetti minut kirjailijaksi.

Lemmenjoen kultamaat elivät tuolloin hiljaisia vuosiaan. Muutama elämän evakko oli unohtunut purojen varsille pari vuosikymmentä aiemmin hiipuneesta kultakuumeesta. Mieltäni alkoivat askarruttaa monet kysymykset: ihminen, yksinäisyys, erämaa, kullan ja onnen tavoittelu, sopeutuminen ja hyväksyminen!

Ryhdyin tutkimaan kultaa ja kultahistoriaa kirjoista ja arkistoista, kulkemaan, kuvaamaan ja jututtamaan kullankaivajia. Minulle avautui uudenlainen maailma. Kullalla, uskolla, toivolla, unelmilla ja ahneudella on ollut valtava voima. Se on muuttanut maailman ja Lapin karttaa, nostanut ja kaatanut kansoja, tehnyt köyhistä rikkaita ja rikkaista köyhiä. Erämaassa ja arkistoissa törmäsin uskomattomiin ihmiskohtaloihin, jotka ovat toisintoja samankaltaisista kohtaloista maailman kultakentillä.

Tuon Lemmenjoen retken innoittamana tein pienen vihkosen nimeltä Lemmenjoen kultamaat. Kullan maailmanmarkkinahinta oli hyvin alhaalla ja monilla kaivajilla oli suoranainen huoli leivästä. Yritin Niilo Raumalan ja Yrjö Korhosen kanssa kehittää Lemmenjoen retkeilyä siihen suuntaan, että siitä tulisi tuloja kullankaivajille. Kultaa ei juuri maasta kannattanut kaivaa, parempi kaivos oli turistin lompakko. Matkailu Lemmenjoelle ei riittävässä määrin onnistunut. Nipa ja Yrjö muuttivat Tankavaaran kesällä 1970 ja tästä sai alkunsa kultamuseo, kultakisat, kultakylä ja vähitellen koko kultakulttuurin elpyminen.

Lemmenjoki on viime vuosikymmeninä ollut Lapin rikkain huuhdontakultamaa. Uusi sukupolvi on vallannut vanhat kultapurot, käynyt omat sisäiset ja ulkoiset taistelunsa todistaen jälleen kerran, että usko on uusiutuva luonnonvara. Lemmenjoen nimi tuli kultahistoriaan ensi kerran 1868 nimismies Konrad Plantingin kirjeessä vuorihallitukselle. Ivalojoen kultaryntäyksen aikaan 1870 Lemmenjoelle lunastettiin yksi kullanetsintälupa. Lemmenjoen kulta löydettiin lopullisesti 1945, alue koki kultaryntäyksen saman vuosikymmenen lopulla. Se hiipui 1950-luvulla, heräsi uudelleen 1980-luvulla ja jatkuu vuoteen 2020. 

Kulta on tuonut Lemmenjoen nimen tutuksi kaikille suomalaisille jopa niin, että moni yhdistää mielessään Lapin kullankaivun ja Lemmenjoen. Kullan vaikutus Inarin Lapin kehittymiseen ja muuttumiseen näkyy selvästi vasta silloin, kun historiaa tarkastelee pitemmällä aikajänteellä ennen kultaryntäyksiä.

Lemmenjoen kullankaivussa on tulossa historiallinen muutos heinäkuun alusta 2020. Kaivoslain määräämänä ja jatkoajan päätyttyä kaikki kaivospiirit kansallispuiston alueella lakkautetaan. Se merkitsee konekaivun loppumista, koneiden siirtämistä muualle. Kesä 2019 jää viimeiseksi monelle Lemmenjoen kaivajalle, joka aloitti kullankaivaunsa 1980- ja 1990-luvuilla.

Olen kiitollinen siitä, että ehdin nähdä ja kokea kaksi historiallista ajanjaksoa Lemmenjoen historiassa; viimeisten elinkautisten ajan hiljaisuuden ja uuden sukupolven tulon.   Veteraanit ehtivät siirtää tietonsa ja taitonsa uusille kaivajille ja he löysivät paksujen jänkämaiden alla olevat kultaesiintyymät.

Historian lehti kääntyy taas kerran. Erämaa hiljenee!

Seppo J. Partanen

 

 

 
©2019 layout5 - suntuubi.com