Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kolttaköngäs -

Lapin matkailun myyttinen alkukoti

Tästä Paatsjoen länsirannalta Boris Glebbin kylästä ja kirkon vieressä näkyvästä pienestä "hotellista" alkoi Lapin matkailun kehitys 1921. Valtio luovutti majan Matkailijayhdistykselle Petsamon tullessa Suomelle ja sen myötä ryhdyttiin kehittämään koko Jäämeren tien matkailua. Suomen valtio tulkitsi omistavansa kaikki ne maat ja rakennukset, jotka olivat kuuluneet Venäjän valtiolle. Nykyisin kylästä on jäljellä vain korjattu kirkko suljetulla Venäjän rajavyöhykkeellä.

 

                                                                                                                    

Vanhan  1800-luvun lopulla rakennetun Kolttakönkään matkailumajan laajennus valmistui 1934; suuri puinen hotelli, vanha maja sen osana takana vasemmalla ja Paatsjoen päällä ravintola. "Ei tule säilymään, pyhälle maalle rakensitte", ennusti eräs munkki ja tämä toteutui kirjaimellisesti.

                    

Puuhotelli paloi perustuksiaan myöten kesäkuussa 1937 ja siinä tuhoutui myös alkuperäinen rakennus. Tilalle tehtiin iso funkkishotelli Pohjanhovin, Aulangon ja Pallaksen tyyliin. Siitä paloi yläkerta valmistumisen jälkeen toukokuussa 1939. Kuva SMY:n arkisto. 

Uutinen tulipalosta Suomen Matkailu-lehdessä. SMY:n arkkitehti Aulis Hämäläinen sattui soittamaan hotellin palon aikana ja alkuun kysäisi "Mitä kuuluu"; "Ei täällä hätää, ullakko vain palaa", vastattiin.

Talvisodan tuhot

Norjalaiset tuhosivat hotellin pelätessään neuvostojoukkojen tunkeutuvan heidän puolelleen talvisodan vetäytymistaisteluissa joulukuussa 1939. Norjalaiset väittävät hävityksen tehdyn suomalaisten suostumuksella, sillä olivathan Petsamosta Ivaloon vetäytyvät suomalaiset tuhonneen sillat ja rakennukset vihollisen edestä. Historia ei ole löytänyt vahvistusta väitteille. Kuva Aulis Hämäläinen.                                                                              

                                           

          

          

Kolttaköngäs ja Boris-Glebb oli juuri talvisodan alla saatu liitettyä Suomen tieverkkoon Paatsjoen yli rakennetulla sillalla, jonka norjalaiset myös tuhosivat. Hotelli ja silta rakennettiin uudelleen välittömästi talvisodan jälkeen ja saksalaisten valloitettua Norjan saatiin kauan kaivattu yhteys myös Kirkkoniemelle ja Norjan tieverkkoon. Kuva SMY:n arkisto.

                                                                                                        

 

 

           

Kolttakönkään silta ja tieyhteys Kirkkoniemelle muodostui tärkeäksi nikkelinkuljetusreitiksi jatkosodan aikana. Liinahamari oli altis pommituksille ja Saksaan kuljetettava nikkelin rahdattiin laivoihin Kirkkoniemellä tai Pohjanlahden satamissa. Rajavartiosto ja myöhemmin tulli sijoitettiin Kolttakönkäällä entiseen pappilaan.

Hotelli ja kolttakylä tuhoutuivat Lapin sodan lopputaisteluissa. Venäjän rajavyöhykkeellä sijaitsevasta Kolttakönkäästä ja Boris Glebbistä on nykyisin jäljellä vain muistot, kirkko ja menneisyyttään itkevät pusikot. Kuva Tullimuseon arkisto

Lapin matkailun alkukoti Boris Gleb, Kolttakönkään kylä, on kadonnut lähes kokonaan historian lehdille ja kuvastoon. Tämän kuvan otti Leif Rantala v. 2006. Paikalla on vanhasta jäljellä vain kunnostettu kirkko, jonne sallittiin vierailu kerran kesässä pidettävään jumalanpalvelukseen. Leif Rantala teki pitkän ja ansiokkaan elämäntyön saamelaiskulttuurin ja kielen hyväksi. Hänen viimeisin työpaikkansa oli Lapin Yliopiston opettajana. Umpeen kasvanut kolttakylän asuinkenttä kätkee vuosisatojen muistoja. 

 

********

Liinahamari - Suomen Klondyke 

Petsamon tie Liinahamariin saakka valmistui lopullisesti 1931 ja seuraavana kesänä siellä avautui matkailuhotelli. Liinahamarista muodostui 1930-luvun lopulla ja välirauhan aikana Suomen ja osittain Ruotsinkin henkireikä maailmalle, sillä sen sataman kautta kulki valtava määrä tavaraa ja liikenne runsaan 500 km matkalla Liinahamarin ja Rovaniemen välillä oli vilkas. Petsamon nikkeli ja Liinahamarin satama nousivat maailmanpolitiikan polttopisteeseen jatkosodan aikana. Alla muutamia kuvia Liinahamarin hotellin vaiheista, joka muuten tänä päivänä on paikallaan ulkomaalaisilta sulojetulla alueella.

                                                                                                         

        

Liinahamarin hotelli Aarne Pietisen valokuvassa kesällä 1937. Ylhäällä rinteellä kesämajat ja rannassa valkoinen rakennus on tullin asuintalo. Edessä Purojärvestä laskeva puro, takana Veneniemi, johon valmistui tie vuosikymmenen lopulla.

Alla Andreas (Antti) Alarieston ottama valokuva Liinamarin hotellista ja satama-alueesta hieman aikaisemmalta ajalta kuin yläpuolella oleva värikuva. Paikka muuttui muutamassa vuodessa, rakennettiin täyteen taloja, varastoja, teitä, laitureita, öljysäiliöitä. Kuvat SMY:n arkisto. Taiteilija Alariesto työskenteli hotellin talonmiehenä, kuvasi paljon ja valmisti taidokkaita matkamuistoja.

 

                                  Kolmas kerros Liinahamarin hotellin valmistui juuri talvisodan syttyessä syksyllä 1939. Suomalaisten paetessaan tuhoama hotelli rakennettiin uudelleen välittömästi talvisodan päätyttyä ja siitä tuli yksi saksalaisten upseerien keskisistä majoituspaikoista, jossa oli suomalainen henkilökunta ja siellä majoittui myös muita, jotka olivat saaneet matkustuluvan Liinahamariin. 

                      Liinahamarin hotelli talvisodan jäljiltä keväällä 1940 ennen uudelleen rakentamista. Kuva Aulis Hämäläinen.                                                                                           

           

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liinahamarin hotellin henkilökunta ryhmäkuvassa 1930-luvun lopulla. Kuvan lienee ottanut juuri ostamansa kameran itselaukasimella Andreas Alariesto, joka istuu rappusilla toisessa rivissä alhaalta. Hänen vieressään vaimo Riikka. Andreas kuvasi paljon ja joku hänen kuvistaan julkaistiin myös postikorttina. Kuva Kyllikki Suensaaren albumista/ Seppo J. Partasen kokoelmat.

Suomen Matkailijayhdistyksen toimipaikat 1939

Suomen Matkailijayhdistyksen  toimipaikat  1939; suurin osa sijaitsi Lapissa ja Petsamossa. Alla kartta matkailumajajojen sijainnista Petsamon tien varrella Ivalosta koilliseen.                                                                                                   

              

Lapin matkailun kehitys alkoi Petsamon tien ja sen varrelle pystytettyjen majaloiden rakentamisesta 1920-luvun alussa. Moni tienrakentajien majapaikka muutettiin kestikievariksi. Ensimmäisenä otettiin käyttöön nykyisellä Suomen ja Venäjän rajalla sijainnut Virtaniemen maja Inarijärven rannalla vuonna 1924. Samana vuonna avattiin myös Höyhenjärven majatalo, mutta sen korvasi v. 1926 Pitkäjärven majatalo, josta veneellä kuljettiin Salmijärvelle ja Kolttakönkäälle. Petsamon tie valmistui Trifonaan asti v. 1929 ja siitä edelleen Liinahamariin 1932.

Petsamon tien valmistuminen

          

 Petsamon tien valmistuminen 1913 - 1931. Kartta Erkki Lillja, jonka tekemät kirjat Jäämerenkäytävä ja Tunturien yli Jäämerelle kertovat tarkoin teiden syntyhistorian ja paljon muuta.

Matkalla Petsamoon

            

Petsamoon 1940

                  

                                                             Kalastajasaarennon luoteiskärjessä sijainnut Vaitolahden kylä kiehtoi myös matkailijoita. Suomen ja Neuvostoliiton raja kulki kylän talojen keskellä. Kalastajasaarento menetettiin talvisodassa 1940.  Alla karttaote Vaitolahden ja Kervannon kylien alueesta Kalastajasaarennon luoteisnurkasta 1930-luvulla.

        

               

Rovaniemeltä Liinahamariin matkalla oleva postiauto Virtaniemen majan pihalla kesällä  1939. Talvisodan tuhoaman majan paikalla oli välirauhan aikana kesäkahvila. Tällä paikalla on nykyinen Suomen ja Venäjän raja. Kuva SMY:n  arkisto.

                  

Yläluostarin maja 1930-luvulla oli erityisesti urheilukalastajien     suosiossa. Talvisodassa maja tuhoutui lopullisesti.Alakuva majan raunioista alkukesällä 1940 Aulis Hämäläinen.

                                                                                                           

                  

Yläluostarin matkailumaja tuli Suomen Matkailijayhdistyksen hoitoon 1928 ja se tuhottiin talvisodan vetäytymistaisteluissa.

Trifona oli laivaliikenteen keskeinen satama ja siellä sijaitsi matkailumaja vv. 1929 – 1931, jonka jälkeen laiva- ja maantieliikenteen päätepisteeksi tuli Liinahamari. Kalastajasaarennon pohjoispäässä oli pieni ja kesäaikana toimiva matkailumaja vuodesta 1931 alkaen talvisotaan saakka, jonka rauhanteossa Suomi menetti koko Kalastajasaarennon.                                                                                                                              

Yläluostarin kirkko, kylä, maantie ja taustalla Pelastusvuori 1930-luvun postikortissa. Tämä on yksi Petsamon merkittävimmistä ja kadonneista maisemista, kuuluisa muun muassa Pekka Vesaisen hävitysretkestä ja luostarin tuhoamisesta 1598 ja tastalla olevalle vuorelle pelastautuivat muutamat munkit. Uusi hirsistä rakennettu kirkko on valmistumassa ja sen kautta tämä kadonnut miljöö on heräämässä uuteen elämään.                                                                        

               

Lohilinnan kalastusmaja kesällä 1939.

Petsamojoen rannalla Yläluostarin lähettyvillä sijainnut Lohilinnan kalastusmaja tuli SMY:n hoitoon 1935 Suomen Urheilukalastajien Liitolta. Maja vaurioitui talvisodassa, kunnostettiin ja se vuokrattiin kokonaan Luftwaffen käyttöön kuten Kolttakönkään hotellikin.                                                                                     

                        Salmijärven majatalo oli tärkeä välietappi sekä Liinahamarin että Kolttakönkään matkailijoille jo silloin, kun kuljettiin Paatsjokea veneillä tai polkuteitä jalkaisin. Tämä kuva on 1920-luvulta SMY:n arkistosta. Salmijärven kylä kasvoi ja vilkastui Petsamon Nikkelinkaivoksen 1930-luvulla.


Petsamo jatkosodan aikana

Petsamossa rakennettiin paljon myös sotien aikana saksalaisten toimesta. Alla Erkki Liljan kartta tieliikenteen solmukohdista ja rakennustöistä. Liljan kirjat Jäämerenkäytävä ja Tunturien yli  Jäämerelle kertovat tarkemmin Lapin ja koko pohjoisen Suomen kulkuyhteyksien kehittymisestä vuosisatojen aikana. Kirjat ovat ilmestyneet vv. 2013 ja 2015.

         

 

Petsamon ja Itä-Lapin kartta 1929

        

Tämä vanha Maanmittauslaitoksen karttaote kertoo kulku- ja liikenneyhteyksistä Lapista Kuolaan ja Petsamoon. Maantie korvasi vuosisataiset vesireitit Vienanmerelle ja Jäämerelle, Muurmannin lähes 1500 km rata valmistui ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen.


 

©2019 layout5 - suntuubi.com