Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Lemmenjoelta  kolme isommusta: 228, 167 ja 60 g

Mika Telilän 228 g hipusta uutinen ja kuva Kullan kimallusta-otsikon takaa, klikkaa!

              

                      Ami Telilä ja "Suomi100", kuva Ilkka Ärrälä

Lemmenjoelta on elokuussa 2017 löytynyt kaksi isomushippua. Ami Telilä poimi rihlasta 167,4 g painavan kultakimpaleen Miessijokeen laskevasta Kaarreojasta kuun puolivälissä. Tämä isommus sijoittuu kaikkien aikojen noin 120 hipun luettelossa sijalle 7 ja sai nimen "Suomi100". Martin Iiskon Palo-tunturin toiselta puolelta Sirkka ja Kari Merenluoto löysivät kuun alussa 60 g painavan hipun

Pieni Kaarreoja ja siitä hieman itään oleva Kivikkopuro ovat viime vuosina olleet varsin kultarikkaita puroja. Ne laskevat Miessijokeen ja Kaarreojan suussa sijaitsee Jaakko Isolan kämppä ja vanha kulta-alue, joka on nykyisin Lapin Kullankaivajain liiton hallussa.

Kari Merenluoto ja kesällä 2016 löytynyt Ursus, vuoden suurin. Kuvat Sirkka Merenluoto

Lemmenjoen Puskuojalta on jälleen löytynyt suuri kultahippu. Asiasta uutisoivat Lapin Kansa ja MTV3 uutiset 14. elokuuta 2017. Löytäjät ovat vanhoja tuttuja eli Sirkka ja Kari Merenluoto. Vuosi sitten he poimivat rihloista useita hippuja, joista painavin oli kaksi kertaa n. yt löydettyä kookkaampi ja palkittiin kuluneen vuoden suurimpana. "Fossiiliksi" nimetty hippu painoi tuoreeltaan punnittuna 60 grammaa.

Katso kultahippu sivustolta (linkki vasemmalla). Sieltä löytyy uutinen ja kuvia myös Seppo Maunon Vuotson Mäkärän 30 g hippulöydöstä.                          Fossiili tuoreena 60,03 g


Sotamuistoja Tankavaarassa

Tankavaaraan on noussut keväällä 2017 alueen sotamuistoista kertova Saksan armeijan majoituskorsun jäljitelmä. Saksalaiset linnoittivat aluetta kiivaasti kesällä 1944, jolloin Suomi ryhtyi irroittamaan itseään aseveljeydestä ja sodasta. Töihin osallistui tuhansia sotilaita ja sotavankeja, jotka rakensivat kymmenien kilometrien pituisen puolustuslinaja Nattasilta Tankavaaran kautta Purnumukkaan suojatakseen joukkojensa vetäytymistä. 

Korsut olivat yleensä maahan kaivettuja kuoppia, jota ympäröi muutama hirsikerta ja niiden päällä turvakatos. Paljon käytettiin myös suomalaisten valmistamia puisia parakkeja. Alueella oli Saksan armeijan tukikohtia ja vankileirejä myös ennen linnoitustöitä, ja Vuotsossa sijaitsi suuri varuskuntakeskus.

Korsu sijaitsee Opastuskeskuksen eteläpuolella merkittyjen retkeily- ja vaelluspolkujen tuntumassa. Pikku-Tankavaaran suunnalla reitin varrella on linnoitusketjun rakennelmia ja kaivantoja, tykkiasemia, juoksuhautoja jne.

Paikallisuutta ja aitoutta kuvassa edustavat Inkeri Syrjänen ja Kauko Launoinen, lähimmät naapurit.

Salla Tuntsalla on vielä

Jorma Korpela ja Tuntsan Nuoluskuru 1990-luvun puolivälissä.

Jorma Korpela ja Tuntsan Nuoluskuru 1990-luvun puolivälissä.

Sallan koillisnurkassa itärajan tuntumassa oli 1990-luvulla kultavaltauksia kilometrien pituudelta Tuntsan Nuoluskurussa. Uuden vuosituhannen alkaessa kullankaivajat yksi toisensa perään lopettivat valtausajan päätyttyä. Syynä ei ollut kullan puute, ehkä pikemminkin sen vähäisyys verrattuna kovaan työhön kivikkoisessa maassa. Yksi kultaryntäyksessä mukana olleista, sallalainen Jorma Korpela kertoo Tuntsan kultavuosista Kultahipulle tekemässään jutussa. Hänellä on hyviä muistoja Tuntsan kullasta ja kullankaivajista parin vuosikymmenen takaa. Ennen Tuntsaa Jorma ehti kaivaa kymmenkunta kesää Lemmenjoen Puskuojalla. Hän on valmis antamaan ohjeita ja neuvoja jokaiselle, joka haluaa mennä kokemaan kullankaivua yhdessä Euroopan suurimmassa erämaassa.

Tuntsan kulta  = lue lisää tästä linkistä

**************************************************

Vuoden 2016 suurimmat kultahiput

Kesän suurimmat hippulöydöt ovat tähän mennessä koottujen tietojen perusteella tässä:

  • Sirkka ja Kari Merenluoto 119,1 g "Ursus" Lemmenjoen Puskuojalta 
  • Pirjo Kylä-Laaso ja Tauno Leino 46 g "Toive" Lemmenjoen Korhosenojalta elokuussa
  • Anssi Niemelä ja Harri Rasku 29,6 g "Kultainen Minna" Elsanojalta Palsinojan sivupurolta Harri Mäkelän valtaukselta heinä- ja elokuun vaihteessa
  • Kaarina ja Jussi Jauhiainen 29,12 g "Leijonantassu" Moberginojalta kesäkuussa 
  • Kari ja Pekka Merenluoto 22,8 g "Buko buko" Lemmenjoen Puskuojalta
  • Pirjo Kylä-Laaso ja Tauno Leino 20,3 g "Punos" Lemmenjoen Korhosenojalta 

 

Hippulöytöjä saattaa vielä olla tulossa kunhan kypsyvät julkisuuteen. Alla linkki kultahistorian suurimpien hippujen luetteloon:

 

Linkki 120 suurimman hipun luetteloon:

Suurimmat kultahiput 15.8.2017


Elsanojalta isommus

         

Ivalojoen vanhoilta kulta-alueilta Palsinojaan laskevalta Elsanojalta löytyi heinä- ja elokuun vaihteessa lapiopelillä 29,6 g painava isommushippu. Löytäjille Anssi Niemelälle ja Harri Raskulle se oli todella onnenkantamoinen, sillä heillä oli takanaan vain parikymmentä kullankaivupäivää. Löytöpaikka on "Kultainen pukki" valtausalue, josta pari vuotta aiemmin löytyi 22 g kultahippu. Nimekseen hippu sai "Kultainen Minna" Anssin äidin mukaan. Tällä alueella on viie vuosina ollut vilkasta, sillä' vieressä sijaitsee Lapin Kullankaivajain liiton jäsenille tarkoitettuja kullankaivualueita. Lisätietoa asiasta www.kultahippu.fi. Kuva Anssi Niemelän.

Leijonantassu juhlisti juhannuksen

Juhannusta juhlittiin ison kultahipun kannustamana Saariselän juhannuskisoissa. Mogerginojalta löysivät Kaarina ja Jussi Jauhiainen 29,12 g painavan isommuksen 20.6. 2016 klo 15,32. Hippu sai muotonsa perusteella nimekseen Leijonantassu.

 Moberginoja laskee Sotajokeen ja siitä Ivalojokeen. Sinne suuntautui kultaryntäys 1880-luvun alussa sodankyläläisen Gustav Mobergin löydettyä  lupaavan kultamäärän.

Löytäjät ovat kaivaneet vuosikymmeniä, tätä samaa paikkaakin jo yli 16 vuotta. Veljekset Jussi, Matti ja Pekka Jauhiainen tulivat kultamaille ja Moberginojalle 1980-luvun alussa.

Hippu löytyi perinteisen lapiorännin yläosasta, jossa kiviä pestään rännin levennyksenä olevassa "pesulaatikossa". Kaarina pesi kiviä ja käteen sattui savimöntti, joka tuntui painavalta. Hän ajatteli, olisipa tämä . Jussi pyöritteli savista möhkälettä käsissään huudahtaen "Tämä on !" Kultahippu oli melko pinnassa kuntan alla peruskallion leveässä raossa. Hipun päällä oli iso ja raskas vihreä kivi.

 

Kultakesä 2016 avautui ennen lumimyrskyä

   

Isomushippu ehti löytyä ennen lumipeitteen tuloa Mäkärästä kesäkuun alussa 2016. Euroopan kultamaita kierrellyt prospektori Niels Gijzel löysi 7. kesäkuuta 5,5 g kultahipun metallinetsimellä TeamDeadwoodin kullanhuuhdonta-alueelta Vuotson Mäkärästä. Pari päivää löydön jälkeen maisema peittyi lumella, kuten Lapissa joskus kesäkuussa käy. Sitä ennen ehdittiin kuitenkin nauttia oikeasta kesähelteestä, mikä on näillä korkeuksilla harvinaisempaa kuin lumi tähän aikaan. Kuvassa onnellinen löytäjä ja kultakesän avannut hippu hänen kädessään. Kuva Marko Lauronen.

Lue asiasta enemmän:

Isomushippu metallinpalstamiella

 

Kultahippu nettisivustolla ennätysvuosi

Kullankaivusta Lapissa ja vähän muuallakin kertova nettisivusto www.kultahippu.fi on jälleen lyönyt vuoden kävijäennätykset. Jo viisi vuotta toimineella sivustolla oli vuoden 2016 aikana vierailuja yli 160 000. Tutustu sivustoon klikkaamalla yllä olevaa osoitelinkkiä.


 

Jättimäinen kultahippu Australiasta

Australian Victorian osavaltion "Kultaisen kolmion" alueelta on jälleen löytynyt jättimäinen kultahippu 4,12 kiloa. Vuosi sitten sieltä löytyi  3,5 kg ja 2013 5,5, kg hiput. Alueelle suuntautui valtaisa kultarytäys 1850 ja se tuli kuuluisaksi muun muassa Eurekan kapinasta 1854.

Lue lisää asiasta klikkaamalla alla oleva kuvaa löytyneestä "Friday Joy"-hipusta.

           

 

 


 

Hippurikas kultakesä 2015

 

Tässä Risto, Ami ja Tarmo Telilän löytämä isomushippu Meri Ilkka Ärrälän kuvaamana

Kesän suurin 106,7 g Lemmenjoen Kaarreojalta

Kaivajaveteraani Risto Telilä poimi kultarännin rihloista 106,7 g painavan kultahipun keskiviikkona 12. elokuuta 2015. Paikalla olivat Lemmenjoen Kaarreojalla sijaitsevan kaivospiirin omistaja Ami Telilä ja Riston veli Tarmo. Hipulle annettiin nimi Meri Amin tyttären mukaan.

Kesän 2015 suurimmat hiput

                                         

Kuvassa metallinetsimellä löytynyt Vaaralan pariskunnan hippu.

Vuoden 2015 suurimmat kultahiput

  1. 106,7 g  Ami ja Risto Telilä Karreoja Lemmenjoki
  2.  97,4 g   Raimo Kanamäki  Miessijoki Lemmenjoki
  3.  50,2 g   Antti ja Kari Merenluoto Puskuoja Lemmenjoki
  4.  38,2 g   Ami ja Risto Telilä Kaarreoja Lemmenjoki
  5.  24 g      Risto Mäläskä, Miessijoki Lemmenjoki  
  6.  22,3 g   Ami ja Risto Telilä Kaarreoja Lemmenjoki
  7.  20,38 g Sointu ja Harri Vaarala Björklundinoja Ivalojoki
  8.  19,8 g   Antti Kurppa  Nenosenoja Palsinoja 
  9.  16,1 g   Marko Lauronen Mäkärän alue Sodankylä Vuotso 

                     

Vuoden 2015 suurimman hipun löytäjät Ami ja Risto Telilä ovat aiemmin vieneet kietopalkintona olevan lautasen kotiinsa kaksi kertaa. Samaan ovat päässeet Lemmenjon kaivajat Pekka Turkka sekä Sirkka ja Kari Merenluoto. Kolmannella kiinityksellä lautanen jää pysyvästi löytäjälle, sillä nimikaiverruksille ei enää löydy tilaa. Lähivuosina nähdään, kuka lautasen kotiinsa saa ja hänen tehtävänsä on tiettävästi hankkia uusi kiertopalkinto. Kisan luonne muuttuu suuresti, jos konekaivu Lemmenjoella päättyy vuosikymmenen lopulla, kuten nyt laki sanoo.
 
                                      
Antti Kurppa esittelee kesällä löytämäänsä lähes 20 gramman kultahippua. Se löytyi perinteisellä lapiokaivulla Palsinojan sivupurolta Nenosenojalta. Hipputilastojen kärjessä ovat viime aikoina olleet konekaivajat, mutta 2015 isoja hippuja löytyi myös metallinetsimellä ja lapiolla.

 

Lemmenjoen muistoja 40 vuoden takaa

Ami Telilä lähetti digitoimansa vanhan valokuvan Lemmenjoen kullasta 40 vuoden takaa. Hän arveli kuvan olevan vuodelta 1974 ja hänen äitinsä Marjut Telilän ottama Lapin Kullankaivajain liiton 25-vuotisjuhlilta Sotajoen Pahaojalta, jonne Telilän perhe teki patikkaretken Lemmenjoelta. Hipun omistajaksi hän arveli Nipa Raumalaa. 

Oikeassa hän oli. Lue Nipan hipun hauska tarina Kultahippu sivuilta klikkaamalla kuvaa.

                           


 

Juhannuslahja Lemmenjoen viimeiselle elinkautiselle

                

Raimo Kanamäki Puskulla 1980-luvulla

Suurten kultahippujen löytyminen tapahtuu yleensä syyskesällä ja usein syksyn jo painaessa päälle. Kaivukausi 2015 näyttää tekevän poikkeuksen, sillä jo kesäkuussa on löytynyt kaksi isoa kultakimpaletta. Yli 30 vuotta Lemmenjoella kaivanut Raimo Kanamäki löysi juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina  97,4 g kultahipun Miessin alajuoksulla sijaitsevalta kaivospiiriltään. Löytö sai nimen "Jere" kaivutyöhön osallistuneen ystävän mukaan. Se sijoittuu www.kultahippufi sivuston hippulistalla sijalle 20 ja on Raimon löytämistä kolmanneksi painavin.

Orivedeltä lähtöisin oleva Raimo on pitänyt Inaria kotinaan jo kymmenkunta vuotta. Hän on taistellut oikeudesta elää ympäri vuoden Lemmenjoen Miessillä olevassa kämpässään vaimonsa Marjan kanssa. Asiasta kirjoitti paikallislehti Inarilainen v. 2009, tässä linkki juttuun; 

Saako Kanamäki  asua Miessillä

Pari viikkoa aikaisemmin 11. kesäkuuta Antti Kurppa poimi rihloistaan 19,8 gramman kultahipun.  Paikka sijaitsee Nenosenojalla Ivalojokeen laskevan Palsinojan latvoilla. Hippu pääsee listallamme sijalle 100 eli se yltää juuri ja juuri pyöristettynä 20 grammaan, joka on hippulistalle pääsyn rajana.

Uutinen hippulöydöstä on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomien ja Ylen uutisten nettisivuilla 22.6.2015. Lisätietoja myös sivustolta www.kultahippu.fi.

Raha-automaattiyhdistyksen lehti Raymond teki kesällä 2013  pitkän reportaasin Lemmenjoen kullankaivajista. Siinä esiintyvät mm Raimo Kanamäki, Risto Mäkipuro, Sirkka Ja Kari Merenluoto. Jutun kirjoitti Noora Mattila ja kuvat otti Aapo Huhta. Juttu julkaistiin lehdessä 1/ 2014.

Klikkaa allaolevaa lehdestä skannattua Raimo kuvaa vuodelta 2013 kuvaa ja pääset lukemaan koko reportaasin monine kuvineen:

Kuva Aapo Huhta/ Raymond lehti

Linkki Seppo Kummalan Kankaanpään Seutu-lehdessä kirjoittamaan juttuun

Kullankallis koti

Juttu kertoo Raimon elämänvaiheista ja taistelusta asumisoikeudestaan kaivospiirissään Miessillä, Lemmenjoen kansallispuistossa. Kummala julkaisi v. 2011 upean kirjan "Onnen hippuja" Ilkka Ärrälän kanssa.

Miessiltä uusi isomushippu

Eldoradon kaivospiiristä Miessijoelta löytyi 24 g painava kultahippu heinäkuun alussa 2015. Löytäjä on veteraanikaivaja Risto Mäläskä, joka aloitti kultamiesuransa lähes 50 vuotta sitten ja toi ensimmäisen traktorikaivurinsa Lemmenjoelle 1976. Siitä lähitien Risto on kaivanut koneella ja löytänyt ainakin kymmenkunta isoa hippua, jotka mahtuvat sadan suurimman kultahipun luetteloon. Painavin on v. 2004 löytynyt ”Ruska” 166 g. Hänen kaivospiirinsä alueelta ovat muutkin poimineet suuria hippuja. Löydöstä uutisoi paikallislehti Inarilainen 15.7.2015. Paikka on Miessijoen keskijuoksulla Kanamäen kaivospiiristä pari kilometriä ylävirtaan.



 



Metallinilmaisimella iso kultahippu Ivalojoelta

 

Sointu ja Harri Vaaralan Ivalojoen Björklundinojan suualueelta heinäkuun 16. päivänä 2015 poimima 20,38 kultahippu on kultahistorian toiseksi suurin metallinetsimellä löydetty. Pariskunta on kaivanut paikalla toistakymmentä  vuotta. Pataojan eli Björklundinojan suu oli Ivalojoen kultaryntäyksen alkuvuosien rikkain kultapaikka, johon liittyy Åke Lindmanin televisiosarjasta tuttu tarina Frans Björklundista, hänen unilöydöstään ja kuolemastaan viinaan Oulussa. Ensimmäisen vuosikymmenen aikana paikalta löytyi noin 40 kg . Rovaniemeläiset Vaaralat käyttivät etsinnässä ”Garrett ATX deepseeker” detektoria eli metallinilmaisinta. Hipulle annettiin nimeksi Sade löytöhetken säätilan mukaan.

Lisätietoa asiasta löytyy osoitteesta www.kultahippu.fi.

Kuva Harri Vaaral

Alla kuva Kalevi Tiilikaisen 1988 metallinetsijällä löytämästä hipusta 39,6 g

 

 



 

Kultalassa kadonneen jäänteet löytyivät

Jotakin selittämätöntä tapahtui retkeilijälle, kun hän oli ylittänyt tämän Ivalojoen yli johtavan riippusillan. Nämä maisemat ovat ennekin nähneet arvoituksellisia tapahtumia ainakin siitä asti, kun merimiehet Ervast ja Lepistö löysivät kalliorannalta 2 kiloa v. 1869. 

Ivalojoella heinäkuussa 2009 kadonneen kärsämäkisen Timo Bergin jäänteen on löydetty Kultalan lähimaastosta loppukesällä 2015. 76-vuotias retkeilijä lienee tullut Sotajoen Pahaojalle 4.-5. heinäkuuta ja 7. päivä hänestä on havainnot Pahaojalta Kultalaan vievältä polulta sekä Kultalan alueelta.  Bargillä oli varaus Pahaojan kämpälle 10. heinäkuuta asti.

Etsinnät käynnistettiin 15. heinäkuuta eivätkä ne johtaneet tuloksiin. Bergin rinkka löytyi sivussa retkipolulta Ainikkalammen maastosta noin 2,5 km Pahaojalta lokakuussa 2011. Löytöpaikalta on matkaa Kultalaan kymmenkunta kilometriä. Kadonnutta on etsitty helikopterilla, lentokoneella, koirien avulla, sukeltamalla.

Ivalojoen Kultalan maastot olivat Bergille entuudestaan tuttuja eli hän oli retkeillyt alueella ennenkin. Maasto on hyvin monipuolista; syviä kuruja Ivalojokeen laskevissa puroissa, rakkakivikoita, pieniä ja suuria mäkiä, kukkuloita, syvänteitä,  eksyttäviä jääkauden muotoja.

Katoamisessa ei epäillä rikosta. Todennäköisesti Bergin tarkoitus oli tehdä retki Kultalan ympäristöön ja palata Ainikkalammelle jättämänsä rinkan kautta Pahaojan kämpälle, mutta sitten tapahtui jotakin odottamatonta.

Asiasta uutisoi Inarilainen.

Tarinoita ja legendoja Inarista netissä

”Tarinoiden Inari” on Inarin kunnankirjaston kokoama suullinen perinnearkisto. Sen pääteemoja ovat elinkeinoihin, kullankaivuun, savotoihin, matkailu- ja sotahistoriaan, jälleenrakennukseen ja tiestörakentamiseen liittyvä tietous. Mukana on myös henkilötarinoita ihmisistä, jotka ovat tapojensa ja toimiensa vuoksi jääneet ihmisten mieliin. Tarinoissa on yllätyksellisyyttä, huumoria ja elämänkirjoa laidasta laitaan. Tarinoita voi kuunnella missä tahansa maailmaa kirjautumalla osoitteeseen www.tarinoideninari.fi.

Kokoelmaan sisältyy lisäksi Petsamoon liittyvää muistitietoutta ja luonnollisesti kulta kaikissa muodoissaan. Tarinoiden Inari on ensisijaisesti äänitearkisto, mutta siihen sisältyy myös valokuvia, skannattuja aineistoja ja kuvatallenteita.

Suullinen tarina on osa kertomaperinnettä, jota olemme kirjaston toimesta tallentaneet tulevien sukupolvien käyttöön. Jokainen tarina on kertojansa näköinen, ainutlaatuinen muistikuva tapahtumista, ilmiöistä ja henkilöistä. Tarinan kertoja antaa tilaa kuulijan omalle mielikuvitukselle ja tunnelmalle, eikä pyri kertomaan yhtä ja ainutta totuutta asiasta tai ilmiöstä. Kuulijan ja kertojan tulee luottaa toisiinsa jutun ymmärtämisessä, eikä juttua saa erottaa asiayhteydestään tai käyttää kenenkään vahingoittamiseksi.

 

Kultamiehet tarinoivat

Arkistossa on runsaasti vanhojen kullankaivajien tarinoita; Niilo Raumala, Jaakko Kangasniemi, Jussa-Pekka Kiviniemi, Reino Lehtinen, Kullervo Korhonen, Niilo Ranttila, Tuomas Tanhua, Jukka Pellisen traaginen loppu. Tallenteina on paljon enemmänkin sekä n ja Inarin muuhun historiaan liittyvää materiaalia. 

 

Kullankaivajain liiton puheenjohtaja Jaakko Kangasniemi näyttää kesällä 1985 Lemmenjoen Morgamojalle tehtyä muistolaattaa Ranttilan veljesten 1945 tekemän kultalöydön paikalla. Radiotoimittajat Martti Timonen ja Seppo J. Partanen tekivät noina vuosina useita radio-ohjelmia Lapin kullankaivajista ja kuva on yhdeltä juttumatkalta. Partanen luovutti aineistoa Inarin kunnan diigitointiarkistoon, josta tässäkin tilanteessa tehty jutustelu on kuultavissa.

 

 

+

Jaakko Kangasniemi

26.7.1930  - 7.8. 2015

Radiojuttua Lemmenjoelta 1984:

vas. Martti Timonen, Jaakko Kangasniemi, Seppo J. Partanen

  Muistokirjoitukseen tästä


Petronella palasi Lappiin 

     

 

 

 

 

 

 

Petronella saa ensi kosketuksen Lapin kullankaivajiin Laaniojalla heinäkuun lopulla 1949. Kesällä 2014 hänen tuhkansa tuotiin Inariin ja Lemmenjoelle, jonne hän toivoi pääsevänsä elämänsä loputtua. Kuvat Klaus Säynäjärvi/Seppo J. Partanen.

 

Klausin kertomus Sylviasta

- Oheisena lähetän silmäiltäväksesi pari kuvaa, joita moni ei ole vielä nähnyt. Nämä henkilökuvat on otettu Hirvas-Niilan sivukämpässä vietetyn yön jälkeisenä aamuna jossakin Tolosjoen tuntumassa. Edellisenä iltana nousimme bussissa Tolosjoen tiehaarassa ja marssimme Niilalle. (Nykyinen Kutturan, ent. Sotajoen, ent. Tolosjoen tie) Sen päivän aamuna ei meistä kukaan vielä tuntenut toisiaan, täydellisiä bussituttuja siis. Kyseessä oli heinäkuun loppu tai elokuun alku 1949.

Kuvassa ½ Sylvia, Petronella nimestä en tiennyt mitään, prof. Mortier (oppik. mat.opet. lähetti kuvat Algeriasta, jonne oli siirtynyt), Ollila (ilm. etelästä peräisin oleva jätkä. Tällä hetkellä oli hänelle alkamassa työt TVH:ssa, kaivanut ainakin edellisenä kesänä, jolloin hänet tapasin.

Toisessa kuvassa liikemies L. Toiset tunnetkin jo.

Seuraavana päivänä  M jatkoi pyöräilyään Hammerfestiin, L palasi Helsinkiin ja S lähti kanssani Sotajoelle. Sylvian piti tulla vain Papinhaminaan ja Ruotsalaispankille, josta lupasin saatta hänet takaisin tien varteen. Kuultuaan Pahaojan touhuista hän rupesi mielimään sinne ja siellä taas Kultalaan. Kultalastahan ei minun kannattanut saatta tyttöä takaisin, samalla vaivalla sieltä jo vaelsi Lemmenjoelle.

Tehdäkseni Kokko-Heikin muistille oikeutta, kertaan seuraavan tapahtuman. Heikki ja Sylvia tapasivat ensi kerran äsken kertomallani Pahaojan vierailulla. Seraavan kerran he tapasivat silloin, kun toimme Korhosen ja Pellisen kirjoittaman ja hipun kuvalla vahvistetun siirtymismääräyksen (tai toiveen) Heikille

Sittenhän Sylvia jäi minusta Vuotsoon ja mahdollisesti luovutti kamppeensa neiti Eskeliselle, pani pikkukengät jalkaansa ja sipsutteli Lemmenjoelle. Heikkihän oli jo siellä. Heikin kertomus on asiasta oikein.

Joskus tavatessamme voin kertoa joitakin pikkujuttuja ja ehkä antaa jonkin tiedonmurunkin, jos vaan osaat kysellä

19.2.1983

Klaus Säynäjärvi

Linnank… Turku

 

Yllä oleva kirje putkahti esille arkistostani etsiessäni jotakin muuta Lapin kultahistoriaan liittyvää aineistoa. Rohkenen julkaista nyt kirjeen,  kun Sylvia Petronella on palannut takaisin Lapin kultamaille ja kaikki  mainitut henkilöt lähettäjä mukaan lukien ovat siirtyneen paremmille kultamaille.

Seppo J. Partanen 18.11.2015


Tarina Petronellan, Solangen ja Jennyn seikkailuista Lapissa 1949 ja 2014:

    ”Kaukana Pohjoisessa, Inari - Saariselkä kesälehti  2015”.

Lue alla olevasta linkistä, kuinka Petronella palasi kullankaivajien maille 65-vuoden  jälkeen. Ne vuodet olivat täynnä kauniita muistoja ja kaipuuta Lemmenjoelle ;

Petronella palasi Lappiin 65 vuoden jälkeen

Lisätietoa ja kuvia aiheesta on myös tällä sivustolla, selaa muutama askel eteenpäin

 


Miessinmaan naurut ja laulut 1984

Miessijoki on vuosikymmenien ajan ollut Lapin tuotteliain kultapaikka. Elämä siellä vilkastui 1980-luvun alkupuolella, jonka jälkeen sieltä on löytynyt suurin osa suurista isomushipusta. Miessinmaan kuvernöörin Heikki Pihlajamäen kämppä tuli tutuksi monelle kulkijalle ja Heikistä tehtiin useita televisio- ja radiojuttuja,

       

Lisäsin Kultahippu.fi Lemmenjoen sivuille ennen julkaisemattoman kuvauksen kuvernöörin virastossa pidetystä juhlasta talvella 1984. Kuvassa kuvernööri katse on suunnattu Yleisradion kiitoslahjaan, oikealla hänen adjutanttinsa Esa Kujala.

Juttu löytyy alla olevan linkin takaa. Se sisältää tekstin ja kuvien lisäksi autenttisen äänitteen, jossa on naurua, laulua ja leppoisaa sanailua kuvernöörin kämpässä yli 30 vuotta sitten.

Miessinmaan laulut ja naurut 1984

Seura-lehden juttu kuvernöörin 65-vuotisjuhlista 13.9.1984 alla olevast linkistä:

Kuvernöörin kutsut 1984


 

Uusin eväin kultapuroille

                          

Kullankaivu Lapissa ja maailmalla on muuttunut, kehittynyt ja vaikeutunut melkoisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä kirja ilmestyi vuonna 2004 ja nyt se on uudistettu ja ajankohtaistettu. Suomessa muuttunut kaivoslainsäädäntö on muuttanut käytäntöjä täydellisesti. Maailmalla on kehitelty runsain mitoin uusia kullankaivua helpottavia varusteita ja välineitä. Näistä asioista ja paljosta muusta kertoo yli 200 sivuinen ja runsaasti kuvitettu kirja.

Kirjan tekijät Raimo Niemelä ja Seppo J. Partanen ovat tutkineet kotimaan kultapurojen lisäksi Kalifornian vanhat kultakentät 1800-luvun puolivälistä sekä vierailleen Amerikan suurimmilla kullankaivualan messuilla. Sieltä on kertynyt runsaasti aineistoa sekä nykyisyydestä että menneisyydestä. 

Kullankaivajan oppaassa on kerrottu uuden kaivoslain vaikutuksia kullan etsimiseen ja huuhdontaan. Kirjassa on ohjeita kullanhuuhdontaluvan hakemiseen.

Lisäksi kirjassa on ohjeita vaskauksesta, kullanhuuhdonnasta, maisemoinnista sekä rännin rakentamisesta ja leirin varustamisesta saunan ja WC:n rakentamiseen.

Kirjassa on runsaasti kuvia erilaisista kullanhuuhdontalaitteista Suomesta ja maailmalta. Kirjasta saa vinkkejä ja tietoja niin aloittelija kuin kokenut kaivajakin.

Historiaosassa on esitetty tärkeimmät virstanpylväät Suomen kultahistoriasta 1800-luvulta 2000-luvun alkuun sekä muun maailman tapahtumat. Saat arvokasta tietoa kultahistoriasta. Luettelo Lapin kultahistorian suurimmista kultahipuista on 10 vuodessa lähes kaksikertaistunut; ensimmäisessä painoksessa oli 50 suurinta hippua ja nyt näitä yli 20 gramman hippua on listattu lähes 100.

Oppaan hinta on 27,90 euroa. Kirja ilmestyy kesäkuun puolivälissä ja on ennen juhannusta myynnissä Inarissa muun muassa Savottakahvilassa, Kaunispään Huipulla, Kultakioskilla sekä kustantajan nettisivuilla www.hipputeos.fi.
 


 

Isomuksia Miessiltä ja Elsaojalta 2014

                         

Kesän 2014 hippulöydöistä julkisuuteen on tullut muutama iso kultahippu eli Isomus. Yllä kuva Pekka Itkosen kaivospiiristä syyskuussa löytyneistä 32,6 ja 12,5 grammaa painavista kultakimpaleista. Isompi sai nimen "Rooman Prefekti" ja pienempi nimen "Mörkö". Hiput löytyivät muutaman päivän välein samasta montusta Miessin yläjuoksulta Pihlajamäen kämpän yläpuolelta.
 
Riemusta kiljuttiin Palsinojan sivupurolla Elsaojalla 24. syyskuuta. Eila Heikkilä poimi kultarännistä 22,22 grammaa painavan kultakimpaleen, joka tuli hänelle kuin syntymäpäivälahjana; se oli seuraavana päivänä. Kahvitauolla olleet miehet juoksivat rännille peläten siellä olevan jonkun hädän, mutta hätä ei ollut tämän näköinen. Hippu sai nimen "Eilan unelma" ja kotipaikakseen Hattulan.
Elsaoja laskee pohjoisesta Palsinojaan noin 2 km päässä Sotajoen tiehaarasta, Palsinojaa puolestaan laskee Ivalojokeen ja joen alajuoksulta löytyi hyvin jo 1870-luvun alussa. Vieressä Palsinojalla sijaitsevat Kullankaivajain liiton jäsenistön käyttöön tarkoitetut kultavaltaukset, joista löytyy tietoja www.kullankaivajat.fi sivustolta
 

Kullankaivajan keinulauta

3.9.1940 Oulu – 23.5.2016 Espoo 

                

 Risto Mäkipuron puheenvuoro eduskunnassa 23.10.2013

Risto on virkaiältään vanhin aktiivikaivaja. Hän aloitti kultamiesuransa isänsä, kirjailija Viljo Mäkipuron mukana poikasena 1951, jolloin Lemmenjoen kultaryntäys alkoi hiipua kullan hinnan romahtamisen myötä.

- Aloitin kullankaivuun 1951, kaivajia oli runsaasti, yksi konekin möyri. Sitten Korean sota loppui, kullan hinta romahti ja seurauksena kaivajien määräkin. Heitä - elinkautisia - kuitenkin jäi, kun viranomaiset olivat joustavia. Ei ollut niin väliä, vaikka valtaus oli tekemättä, polttopuumaksuja ei välttämättä kerätty... Niinpä kullankaivu saattoi jatkua, mikä oli arvokas asia kaivukulttuurin jatkuvuuden turvaamiseksi.

Olen kaivanut Lemmenjoella ja käynyt tapaamassa kaivajia vuosittain, nyt jo hyvän kaivajaystävän mönkijäkyydissä.

Elokuussa aurinko paistoi jo riutuneesti, ja keltaisia laikkuja oli tunturikoivikossa. Riutuva oli myös ystäväni ja muiden kaivajien katse, masennus näkyi kaikkialla. Ei ollut tulevaisuuden suunnitelmia, ei uusia teorioita tai menetelmäideoita. Juteltiin väkinäisesti, naurettiin synkästi poliitikkojen ja viranomaisten katteettomille lupauksille...

Vihamielinen suhtautuminen kullankaivuuseen on vuosien jäytämisen tuloksena tuottanut yleisen masennuksen, kuin kulkutaudin. Kaivulupien katkaisu ja uusi kaivoslaki ovat huuhdontakullan kaivajille kohtuuttomia, viranomaiset agressiivisia ja joustamattomia. Viranomaismaksuja ollaan taas korottamassa monikymmenkertaisiksi Ruotsin ja Norjan maksuihin verraten. Kuulemma kustannuksia vastaaviksi! Onko siis suomalainen virkamiestyöskentely niin paljon tehottomampaa?

Suomen Kuvalehden numerossa 39 oli haastattelu Kaivosveroa ei tule. Haastatellun ylitarkastajan mukaan valtio saa ulkomaalaisyhtiöidenkin kaivoksista hyödyn erilaisten maksujen muodossa. On kuitenkin käsittämätöntä, että köyhä kullanhuuhtoja saatetaan samojen maksujen alaiseksi.

Entäpä jos aitojen kullanhuuhtojien vähettyä vihamielisen ilmapiirin jatkuessa kultaturismi siirtyy mainittuihin maihin? Tai Venäjälle missä löytyy oikeasti kannattavassa määrin huuhdontakultaa kuten Suomessa.

Miten tässä nyt näin on käynyt?

Rovaniemeltä luoteeseen on löydetty kairauksissa 600 grammaa tonnille (Tekniikka & Talous 26). Kannattavuusraja on muutamia grammoja. Nyt viranomaiset ovat katsoneet hyväksi kieltää mainitun esiintymän tutkimisen, poliisitutkintakin on käynnistetty.

Onko tässä kaikessa mitään älyä? - Haluan vielä korostaa, että kiellon antanut viranomainen ei useinkaan ole syypää vaan kieltovaatimukset tulevat muilta viranomaisilta ja poliitikoilta.

Lähtiessäni Lemmenjoen kultasatamasta syksyllä 2013 huomasin seinään kiinnitetyn painetun runon, mukaelman Kaarlo Thermanin Keinulaulusta. Se sopi matkani loppuhuipennukseksi, kuin nyrkki kaivajan silmään:

Heiluu keinuni kelopuussa, kelopuussa elokuussa.

Heiluu keinussa kullankaivaja, herrain vaivaama, herrain vaivaaja.

Kaunis on keinua huolia vailla, huolia vailla, kuukkelin lailla.

Kauniin laulun loppu on karu, on kaivajan keinussa vain yksi naru.

         


          

Mähösen Matin muistohetki Tankavaarassa

Ystävät muistivat yli 20 vuotta Lapin kultamailla vaikuttaneen Matti Mähösen elämäntyötä Tankavaaran Loijakkakurussa syyskesällä 2014. Hänen muistolaattansa kiinnitettiin kotilammen rantakeloon ja ”repunvahtina” toiminut naisfiguuri ”Doris” poltettiin juhlavasti nuotiossa, koska se oli alkanut silminnähden lahota isäntänsä poismenon jälkeen syksyllä 2009. Tässä valikoitu ystäväjoukko vasemmalta Hanski Aaltio, Raimo Niemelä, Juha Kauhanen, Heli Heinäaho, Pirkko Karhu, Anna-Maija ja Vili Roth ja Jussi Karhu. Matin muistolaatta on lammen takana näkyvän aihkin kyljessä. Kameran takana Seppo J. Partanen.



Jenny kulki Petronellan polut

Jenny O`Connell on täyttänyt Petronellalle antamansa lupauksen. Hän on kulkenut kaikki polut ja tiet, joita Petronella vaelsi kesällä 1949.  Jenny taivalsi syyskuun loppupuolella koko 110 km pituisen taipaleen Laanilasta Ivalojoen ja Kutturan kautta Lemmenjoelle, vietti matkalla sekä Petronellan että omia syntymäpäiviään. Seurana  10 vuorokauden vaelluksella oli Annukka Rantalainen Peurasuvannon lomakylästä. Retken ajoitus näyttää onnistuneen, sillä yöpakkaset ja lumi tervehtivät Inarin seutua kohta maalikyliin saavuttua.

Jenny vietti aikaa Suomessa noin 4 kuukautta eli saman ajan kuin Petronella. Hän kävi useamman kerran Lemmenjoella, osallistui kullanhuuhdonnan mestaruuskisoihin, moniin musikkitapahtumiin, Kullankaivajain liiton 65-vuotisjuhliin ja ripotteli Petronellan tuhkat Lemmenjoelle ja Inarin hautausmaalle, lauloi ja teki monta uutta laulua elämyksistää, valloitti välittömyydellään ja aitoudellaan paljon uusia ystäviä. Näinhän teki myös Petronella.

 Jennifer O’Connell ystävystyi Petronellaan ja hän tuli kesäkuussa Suomeen kulkemaan koko Petronellan pitkän retken Helsingistä Oulun ja Rovaniemen kautta Vuotsoon ja Laanilaan. Sieltä hän aikoo kävellä Petronellan kesällä 1949 kulkeman yli 100 km vaelluksen Hangasoja – Pahaoja – Ivalojoen Kultala – Kuttura – Lemmenjoki ja sieltä Njurgulahden kautta Inariin, Ivaloon, Rovaniemelle ja Helsinkiin.  Jenni on valokuvaaja, eräkouluttaja, taiteilija, kirjailija, säveltäjä, vaeltaja ja hän odottaa paljon matkastaan Suomeen. 

Odotamme jännityksellä ja toiveikkaina kirjaa ja kuvia Jennyn ja Petronella yhteisistä seikkailuista Suomessa ja Lapissa 1949 ja 2014.

Hyvää matkaa kotiin Kalifornian San Franciscoon!

 

 Petronellan maallinen matka päättyi Lemmenjoelle

    

 Solange levittää Petronellan tuhkaa vanhojen ystävien keskelle Inarin hautausmaalle kullankaivajien Pyrkyripalstalle, jossa lepäävät hänen vanhat ystävänsä Jaakko Isola, Heikki Kokko, Kullervo Korhonen, Niilo ja Aaro Raumala sekä kymmenet muut

Lemmenjoen 130 kullankaivajaa 1949 valloittaneen Sylvia Petronella van de Moerin maallinen matka päättyi Lemmenjoelle ja Inarin hautausmaan Pyrkyripalstalle heinäkuun lopussa 2014. Kateissa 65 vuotta olleen legendan tuhkat ripoteltiin Lemmenjoen tunturituuleen ja vanhojen ystävien haudoille.

Lapin Kullankaivajain liiton hallitus vei Petronellan tyttären Solangen ja hänen ystävänsä Jenniferin päiväretkelle  Morgamojan Pellisen kämpälle, jossa hän oli kuukauden verran kokkina ja emäntänä liiton perustavassa kokouksessa 18.9.1949.  Kaunis ja liikuttava päivä päättyi muistotilaisuuteen Inarin hautausmaalle.

     

Petronellan muistolaatta kiinnitettiin "Tuhkapyrykyreiden muistomerkille". Oikealta LKL:n puheenjohtaja Jouko Korhonen,Jennifer ja Solange sekä takana kullankaivaja Hanski Aaltio.

Petronellan muistolaatasta heijastuu valokuvajan kuvajainen; tänne ystävien keskelle hän toivoi viimeisen leposijansa.

Lappi, Lemmenjoki ja Suomi säilyivät Petronellan mielessä loppuun saakka. Tytär kertoi äitinsä  tehneet useita luetteloita paikoista, jonne hän toivoi  tuhkansa levitettävän. Kaikkien listojen ensimmäisenä oli Lemmenjoki.  Äiti kertoi tyttärelleen tarinoita Lemmenjoessa ja siitä muodostui sadunhohtoinen kuva, joka retken jälkeen tunturi oikealta ja todelliselta, sanoi Solange.

Toinen tyttären muistikuva lapsuudesta oli se, että aina nukkumaan mennessä äiti soitti hänelle Sibeliuksen musiikkia ja Tuonelan joutsenta.  Petronella ei lopultakaan viettänyt hiljaista ja sulkeutunutta elämään Suomesta karkotuksen jälkeen. Hän työskenteli muun muassa Hollannin suurlähetystöissä eri puolilla maailmaa vaatien tytärtään joka paikassa puhumaan asemamaan kieltä. He  asuivat muun muassa Hollannissa, Italiassa ja Itävallassa. Lopulta he asettuivat Kaliforniaan, jossa hän kuoli tammikuussa 2014.

 

Lapin Kullankaivajain liiton kunniajäsenyyden Petronellalle otti vastaan tytär Solange Van Der Moer keskellä. Henkilökohtaiseksi muistoksi hän sai Tytti Bräysyn (vas.) hopeasta ja kultahipuista sunnitteleman korun "Petronellan kukkulat". Oikealla Jenny.

Petronellaa muisteltiin Tankavaarassa 31. heinäkuuta pidetyssä LKL:n  juhlakokouksessa. Solange leikkasi kullankaivajille kakkua kuten äitinsä 65 vuotta sitten ja Jenny lauloi suomeksi ”Lapin luonto luo outoa taikaa” sekä oman laulunsa Petronellalle, Lemmenjoelle ja kullankaivajille.

 

 

Matka etelään alkoi Tankavaarasta lokakuun alussa

                    

 Jennyn yli 3 kuukautta kestänyt seikkailu Suomessa ja Lapissa lähestyy tässä loppuaan lokakuun alussa Tankavaarassa. jossa hän osallistui Kultamuseon kunnostustalkoisiin ja Sauva-Aslak Peltovuoman patsaan paljastustilaisuuteen Lauttaojalla.  Kuvassa oikealla Seppo Maunon profiili. Tästä alkoi paluumatka etelän kautta kotiin San Franciscoon.

 

Alla museojohtaja Heili Heinäaho ja Seppo J. Partanen paljastavat patsaan siinä, mistä Sauva-Aslak löysi unen perusteella hyvän kultapaikan ja koko kylän väki ehti kaivaa muutaman kesän ennen tiedon leviämistä. Kuvan taustalla näkyy tämän päivän kullankaivun välineistöä, sillä paikalla on vuosia toiminut kaivospiiri.

                

Jennifer O`Connell kulki Petronellan jalanjäljissä  lokakuuhun saakka. Hänen aikomuksensa on kirjoittaa kirja Petronella seikkailuista Suomessa ja Lapissa sekä yhdistää siihen oman kokemuksensa ja valokuvansa. Hänen ylläpitämänsä englanninkielinen nettisivusto http://findingpetronella.com/ on herättänyt jo runsaasti huomiota Amerikassa ja sen avulla Jenni pystyi kokoamaan rahaa Suomen ja Lapin matkaansa.

Pyrkyripalstan synty

            

Pyrkyripalsta on Lapin Kullankaivajain liiton jäsenilleen varaama hautapaikka Inarin kirkonkylän hautausmaalla Siidan ja Saamelaismuseon takana. Nimi sai alkunsa liiton viettäessä 30-vuotisjuhliaan Laanilassa 1979: "Se on paikka, jonne jokainen joutuu toisen vuorolla", lausui liiton silloinen puheenjohtaja Heikki Kokko, kun Kullervo Korhonen aikoi kirjoittaa ylös  nimiä, jotka sinne iän perusteella seuraavana kannettaisiin!!. Kuvassa neljän miehen hautakivet, he vaikuttivat kaikki Petronellan elämään Lemmenjoella syyskesällä 1949.

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 Petronella kuvattiin syksyllä 1949 Suojelupoliisin  arkistoon.
  Lue lisää täältä:

 


 


Tiera on poissa

Muistokirjoitus:

http://www.kultahippu.fi/pyrkyrin-palsta/tiera-han-on-mennyt-rajan-taa/

 

Veteraanien muistolle 6.12.2014

Heistä ei enää ole jäljellä montakaan. Kultamies- ja sotaveteraaneja Njurgulahdessa syyskesällä 1995 Lemmenjoen kullan löytymisen 50-vuotisjuhlilla: oikealta Unto Koivunen, Ville Keurulainen, Yrjö Korhonen, Niilo Ranttila, Pekka Muhonen, Arvo Ruonaniemi ja Jaakko Kangasniemi, liiton silloinen puheenjohtaja.

 


 



Kuvia kullankaivun menneiltä vuosikymmeniltä

                           

Lemmenjoen elinkautisia heinäkuussa 1991; vasemmalta Raimo Kanamäki, Risto Mäläskä ja Yrjö Korhonen tutkimassa Riston työmaata Miessijoella.

                             

Vanhat väärtit tapaavat taas; Antti ja Juhani Jomppanen sekä kultaguru, professori Herman Stigzelius Morgamojalla Jomppasten valtauksella joskus 1980-luvun alkupuolella.

                         

Lapin Kullanjkaivajain Liitto teetti Lemmenjoen kultalöydön muistoksi muistolaatan ja pystytti sen Morgamojan alajuoksulle paikalle, mistä Ranttilan veljekset löysivät 40 vuotta aiemmin. Kuvassa muistolaattaa liiton puheenjohtaja Jaakko Kangasniemen kädessä.

Katso Ylen elävästä arkistosta hieno filmidokumentti Lemmenjoen vanhojen kullankaivajien ruskaretkestä 1974 Morgamojalle alla olevasta osoitteesta. 11/2013

Kullankaivahien ruskaretki Lemmenjoelle 1974


               

                           

Lemmenjoen kultaveteraaneja LKL:N vuosikokouksessa Inarissa 1996; vasemmalta Ville Keurulainen, Marjut Telilä ja Yrjö Korhonen, paremmille kultamaille siirtyneitä kaikki. Netitiosoiteessa www.outa.fi olevassa retkeilylehdessä on luettavissa Yrjö "Karhu" Korhosen elämäntarina, alla linkki juttuun:

Yrjö Korhosen elämäntarina

                            

Kuvassa kolme Korhosta Tankavaaran kultakisoissa 1980-luvun puolivälissä. Yrjö Korhonen käveli ensi kertaa Lemmenjoelle Kullervo Korhosen kaivinkoneen jälkiä, jatkoi kaimansa epäonnistunutta kaivutyötä ja löysi paljon kaivinkoneen jättämää . Keskellä Paula Korhonen.

                            

Tämä hetki 1960-luvun lopulta palaa mieliin aina Jaakko Isolaa muistellessa. Kuvassa hän punnitsee kultahippuja ja ostin häneltä vajaan kahden gramman hipun. Isola kaivoi ensi takin taskustaan kultapullon, joita tutkimme kauan. Siinä oli vain pieniä hippua. "Ei ole muuta", hän tuumi ja kauan puhuimme muita asioita. Sitten hän sanoi käyvänsä pihan perällä, oli siellä pitkään, palasi ja taas puhuttiin niitä näitä, kunnes mies muisti, että onhan hänellä muitakin hippuja.  Niitä hän taisi käydä hakemassa kätköistään. Oikeassa yläkulmassa Martti Heleniuksen profiili.

             

Miessinmaan kuvernööri Heikki Pihlajamäki odottaa tässä 75-vuotispäiviensä alkamista Lemmenjoen Miessin kämpässään 13.9.1984. Rajavartiosto on tullut siivoamaan ja pitämään juhlakalun kunnossa juhlien akamiseen saakka. Lentokoneesta pudotettiin aamulla tervehdys, joka näkyy kämpän oven yläpuolella; "Kotka lentää joskus matalalla, kana ei koskaan korkealla". Riemukkaan juhlat jäivät Heikin viimeisiksi, vaikka hän odotti ja toivoi seuraavista juhlista vielä hauskempia.

   

Kuvernööriä onnittelevat tässä vasemalta toimittaja, runoilija ja elämäntaiteilijan Esa Kujala, vanha väärti Veikko Aatami Heikkilä ja Seppo J. Partanen. Veikko Aatami edusti Inarin kuntaa ja hän muutti ikuisille kultamaille keväällä 2014. Esa kuoli kämppänsä tulipalossa Pehkosenkurussa tammikuussa 1992.


Alla kuva illan ja yön tanssiorkesterista Miessimaan Kuvernöörin kämpän katolla juhlaväen tanssiessa alhaalla tantereella.  Istumassa näyttelijä Tapio Aarre-Ahtio, kitaristina lentojätkä Hanski Aaltio ja takapiruna Jaakko Koivuniemi, Hanskin monivuotinen retkikaveri. Tällä samalla esiitymislavalla esittäytyi Jenny O`Connell 30 vuotta myöhemmin kesällä 2014.

        


                      

Ikimuistoinen hetki tämäkin; olin Paula ja Kullervo Korhosen kanssa seuraamassa kullanhuuhdontakilpailuja Lemmenjoella kesällä 1988. Palatessamme Inariin kävimme Kangasniemen Jaakon pihalla katsomassa kullankaivajien hautapaikalle löytynyttä keloristiä.  Pyysi Kullervoa mittatikuksi kuvaa. "Eikö se olisi luonnollisempaa, jos kävisin tähän makuulle", hän sanoi. Vuoden päästä 29.7.1989 hän menehtyi Inarissa tultuaan taas kerran seuraamaan Tukholmasta kultaviikon tapahtumia. Kullervon lausahdun toteutui turhan nopeasti.

                  

Tässä he ovat rinta rinnan, vanhat toverit ja ystävät. Vasemmalta Nipa Raumala, Heikki Kokko, Jukka Pellinen ja Kullervo Korhonen Inarin hautausmaan Pyrkyripalstalla. Etsitty emäkallio on lopulta löytynyt, kultaisia hippuja siitä jo aiemminkin.

         

Veljet riemun päivinä Tankavaaran kultajuhlilla 1970-luvun puolivälissä: vasemmalta Yrjö Korhonen, Heikki Kokko ja Kullervo Korhonen


                

Jaakko Isola on kiehtovin persoona Lapin monista kullankaivajista. Hän tuli Lappiin 1930-luvulla ja Lemmenjoelle 1949. hän löysi elämänsä aikana kymmeniä kiloja ja siitä vain menneen kesän saalis 600 - 700 g löytyi kämpästä Jaskan nukuttua ikuiseen uneen syyskuun 12. päivä 1978. Kätkikö hän löytämänsä kullan uudelleen, koska ei tarvinnut sitä; näin hänet tunteneet arvelevat. Yläkuvassa Jaakko Isola vuotta ennen kuolemaansa rikkomassa ränniin yön aikana kertynyttä jäätä. Alakuvassa valkoinen poro seuraamassa kulkijaa muutama vuosi Jaakon kuoleman jälkeen niissä Martin Iiskonpalon rinnemaisemissa, missä kulta saattaa olla kätkettynä. Näin valkoisen poron useamman kerran eri vuosina ja tervehdin sitä edesmenneenä ystävänä. Marjut Telilä, edesmennyt hänkin, kertoi tavanneeseen valkoisen poron ensi kerran kävellessään pois Isolan kämpältä omalle kultatyömaalleen; hänet oli hälytetty tekemään viimeinen palvelus ikuiseen uneen nukahteneelle miehelle.

 Jaakko Isola jätti jälkeensä kuolemattomia tarinoita ja legendoja sekä jälkiä ammattimaisesta kullankaivajan työstä. Tässä hänen tekemiään "rivinteerauksia"; hänellä oli aikaa suojata kaivammansa montut ja ojat kivillä. Näin vesi ja routa ei päässyt muuttamaan maisemaa.                                                                             

Lue alla olevasta linkistä Seura-lehdessä 6.10.1978 julkaistu muistokirjoitus Jaakko Isolan elämästä ja kuolemasta:

Jaakko Isola nukkui pois

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Yksi Lemmenjoen kultamieslegendoista on Nevalaisen Veikko; luonnontutkija, luonnon ja elämän suojelija, syvällinen ajattelija, kätilö, kolmen repun mies ja paljon muuta. Hän tuli Lemmenjoelle 1948, kaivoi Miessin Kivikopurolla ja kotiutui lopulta Jäkälä-äytsille, josta kuvamme. Alla vasemmalla Veikko kultarännillän 1970-luvun puolivälissä ja oikealla hänen muistokivensä, joka kertoo Veikon palaneen tässä kämppänsä mukana  syyskuussa 1978. Kuvat Tapani Juntunen ja Seppo J. Partanen. 

                          


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Runoilja ja säveltäjä Esa Kujala vetää "Metsäkukkia" nuotilleen huuliharpulla Pihlamäen Heikin 65-vuotisjuhlilla syyskuussa 1984. Soitolla hän lunasti huuliharpun itselleen; edellisenä vuonna Aaltio Hanski antoi turpahöylän lainaksi ja lupasi omaksi heti kun metsäkukkia kulkee. Esa elämä ja kuolema olivat dramaattiset. Lemmenjoelta hän löysi viimeisten vuosiensa onnen, joka päättyi kämpän palossa tammikuussa 1992. Muistojen lisäksi Esa jätti jälkeensä kaksi Lemmenjoella tekemäänsä runokirjaa.


                             

 

 

 

 

 

 

Yksi Lemmenjoen kultalegendoista on Pelle Kankainen, joka tässä keskittyy filosofisiin pohdintoihin Tankavaarassa. Elämäntaiteilija, kulkuri, taitava maalari ja piirtäjä, tarinankertoja syntyi Kotkassa 1910 ja eli kulkurielämää lähes 70 vuotta. Sitten elämään tuli äkkimuutos; rakastuminen Hanneleen, lapsen syntyminen, häät Pielpajärvelle ja traaginen kuoleminen hukkumalla Muddusjärven syysjäihin 7.11.1980.  Jäljelle jäivät tarinat, joista on kirjoitettu monisssa kirjoissa ja uutta kirjaa ollaan tekemässä.

                             

   


                 

Presidentti Kekkonen oli tuttu vieras Lapin kultamailla. Tässä hän näyttää ympäröivälle lehdistölle vaskaamaansa isomushippua Ivalojoen Kultalan rannassa kesällä 1977. Vasemmalla näkyy kullankaivajan Viktor Koivula, joka ei kenellekkään pajastanut "suolanneensa" hipun presidentin löydettäväksi.

 

 

    

Lapin kullankaivun aktiivinen tiedottaminen aloitettiin Tankavaaran kultakylän ja huuhdontakisojen myötätuulessa. Ensimmäisillä matkailumessuilla Helsingissä yleisölavalla olivat Nipa Raumala keskellä LKL:n sihteerin ja armoitetun tarinaniskijän roolissa ja Kauko Launonen oikealla, jututtajana Seppo J. Partanen. Messut järjestettiin maaliskuussa 1978  nimellä Matkailu -78 Helsingin Messukeskuksessa..


                             

Tauno Leinon kourassa kesällä 2009 Korhosenojalta löytämät 119 gramman kultahippu.

                            

Maija ja Risto Vehviläinen julkistivat Sotajoelta löytämänsä 192 grammaa painavan kultahipun Tankavaaran Kultamuseon järjestämämässä Sympoosiumissa syksyllä 2008. Vehviläiset kaivavat toisena sukupolvena valtauksellaan Moberginojansuun yläpuolella.

 

Sivulatauksia: 10275

©2017 layout5 - suntuubi.com