Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 NÄIN LAPPI TUHOUTUI 1944

 

            

Näin suomalaiset etenivät ja saksalaiset pakenivat Lapin sodassa syksyllä 1944. Käsivarressa sota jatkui huhtikuulle 1945 saakka.

Syksyllä 2014 tuli kuluneeksi 70 vuotta Lapin tuhoamisesta  Norjaan vetäytyvien saksalaisten joukkojen toimesta. Järjestelmällinen polttaminen ja räjäyttäminen alkoi  Rovaniemellä lokakuun  toisella viikolla. Saksan joukkojen komentaja Rendulic määräsi 9. lokakuuta tuhottavaksi Rovaniemellä kaikki valtion rakennukset ja 13. päivä määräys laajeni koskemaan koko Lappia kirkkoja, sairaaloita ja asuttuja taloja lukuun ottamatta. Sota muuttui entistä raaemmaksi ja verisemmäksi suomalaisten ja saksalaisten välillä.

Lappi poltettiin lähes täydellisesti ja samalla raunioitui yli 20 vuotta jatkunut matkailun  kehittämistyö. Petsamosta 1921 alkanut rakennustyö koki kovia jo talvisodassa, mutta vauriot ehdittiin korjata välirauhan ja sodan aikana. Petsamo luovutettiin kokonaan Neuvostoliitolle  ja sen matkailurakennuksista ainoastaan Liinahamarin hotelli säilyi vähäisiä vaurioita lukuun ottamatta pystyssä ja on edelleenkin paikallaan pahasti rappeutuneena.

Tuhon aikataulu

              

Rovaniemen Pohjanhovi oli siirtynyt vuoden 1944 alussa kokonaan SMY:n omistukseen. Hotelli suljettiin ja henkilökunta poistui 23. syyskuuta kello 15. Osa irtaimistosta ehdittiin pelastaa. Pohjanhovi räjäytettiin ja poltettiin 10-11. lokakuuta. Siipirakennuksessa ollut alkoholiliikkeen huoneisto pystyttiin nopeasti kunnostamaan sodan päätyttyä ja siinä avattiin ”Hovinpohja” ravintola vuoden 1945 alussa.  Majoitustiloiksi raunioiden keskelle siirrettiin useita sotilasparakkeja, jotka uuden Pohjanhovin valmistuttua 1947 siirrettiin Kaunispäälle ja Kilpisjärvelle uusiksi matkailumajoiksi.

 

 

Kevättalvella 1945 elämä Lapissa elpyi, alkoi jälleenrakennuksen aika. Sodan jälkiä, miinoja ja räjähteitä siivottiin. Viereinen juttu väliaikaisissa tiloissa toimivasta Pohjanhovin hotellista ja majoituksesta julkaistiin SMY:n lehdessä Suomen Matkailu toukokuussa 1945. Näistä raunioista sikisi lopulta sekä Saariselän että Kilpisjärven matkailun uusia alku; kaksi majoitusparakkia siirrettiin uuden Pohjanhovin valmistuttua Kilpisjärvelle nykyisen hotellin kohdalle ja yksi Kaunispään ja Urupään väliseen kuruun valtatien kupeeseen ja se palveli matkailijoita 1980-luvulle saakka.

       

 

 


Ounastunturin hiihtomaja valmistui 1937 ja se palveli Pallaksen matkailijoita, majaa hoiti Alina Kuru. 
Alakuvassa hiihtomajan rauniot Lapin sodan jäljiltä.

             

Pallastunturin matkailuhotelli räjäytettiin 26.10. puolenpäivän tienoissa. Suomalaiset joukot olivat lähestymässä Muoniota Kittilän ja Tornion suunnista. Saksalaiset tyhjensivät kiivaasti suurta sotatarvikevarastoa kirkonkylässä siirtääkseen ne Käsivarteen. Päämaja antoi määräyksen kaukopartio-osastojen ja laskuvarjojoukkueen lähettämisestä Pallashotellia puolustamaan, mutta sumu esti lentokoneiden nousun ja lähi kaukopartio ehti parinkymmenen kilometrin päähän. Toinen sissijoukkue seikkaili Olostunturin, Jerisjärven ja Pallasjärven maisemissa  neljä päivää ja saapui kyteville raunioille 30. lokakuuta todetakseen komennuksensa tarpeettomaksi. Samoihin aikoihin poltettiin myös Pallasjärven matkailumaja ja muut rakennukset, Enontekiön Ounastunturin hiihtomajan saksalaiset polttivat pari päivää myöhemmin. Pallas suljettiin 1. lokakuutta ja suuri osa hotellin irtaimistoa ehdittiin kuljettaa turvaa Ruotsin Matkailijayhdistyksen suojiin.

Pallaksen vaiheikkaasta historiasta ja epäonnisista pelastusyrityksistä voit lukea Pallas otsikkoa klikkaamalla vasemalla olasta sisöltöluettelosta.

 

Ivalon vanha maja ja Petsamon tien risteys 1930-luvun alussa. Kuva SMY:n kokoelmista lienee geologi Erkki Mikkolan panoraamakamerasta.

 

Ivalon uusi maja 1930-luvun lopulla. Kuva SMY:n kokoelmista kuvaajina Aho & Soldan

 

Ivalon vanha ja uusi majaI paloivat kuten koko kylä 3 - 4. marraskuuta. Tankavaaraan ja Kaunispään rajut taistelut oli juuri käyty, noin 250 miehinen neuvostosotilaiden joukko lähestyi Ivaloa idästä, neuvostokoneet tähyilivät taukoamatta entisten aseveljien yhteenottoa, suurin osa suomalaisista sotilaista oli komennettu siviiliin, elettiin Lapin sodan dramaattisimpia hetkiä. Venäläiset kertoivat tulleensa vapauttamaan Ivalon lähettyvillä olevia sotavankejaan ja lupasivat vetäytyä muutaman kilometrin itään.

      

Ivalojoen silta räjäytettiin ja miinoitettiin 4.11. 1944 saksalaisten vetäydyttyä siitä pohjoiseen kohti Inaria. Vaatimaton kirkko jätettiin paikalleen. Kuva on SA-kuvan digitaaliarkistosta.

 

Inarin matkailuhotelli (yllä) valmistui 1937 ja tuhoutui marraskuussa 1944. Samoille perustuksille rakennettu ja monta kertaa laajennettu hotelli Kultahovi syksyllä 2014.

Inarin matkailuhotelli tuhottiin sunnuntaina 12. marraskuuta ja suomalaiset sotilaat pääsivät poltettuun kirkonkylään seuraavana yönä kello 0,30. Saksalaiset tulittivat rajusti Juutuanjoen pohjoisrannalta eikä suomalaisilla ollut mitään mahdollisuuksia hyökätä, sillä maantiesilta on räjäytetty ilmaan. Inarista ja Muoniosta pohjoiseen sota jatkui ”lasten ristiretkenä”, sillä vain kaikkein nuorimmat ikäluokat ja ammattisotilaat jätettiin ajamaan saksalaisia pois maasta.

Kilpisjärven matkailumaja pysytettiin ensin Karessuvantoon ja uitettiin hirsinä Kilpisjärven rannalle 1937. Maja matkaili saksalaisten mukana Norjaan ja palautettiin rauhan tultua takaisin ja on nykyisin osana retkeilykeskusta. Alakuvassa saksalainen nuorisoryhmä Lapin retkellä Kilpisjärven rannalla sijainneen Siilastuvan pihamaalla, ryhmän keskellä pahamaineinen lippu.Kuvat Aulis Hämäläinen/ Hartti Hämäläinen.

Kilpisjärven 1937 valmistunut matkailumaja koki varsin erikoisen kohtalon sodan loppuvaiheessa. Saksalaiset olivat linnoittautuneet Mallatunturin ja Saanan alueelle kevääseen 1945 saakka. Suomalaiset nostivat lippunsa Kolmen valtakunnan rajapyykille 27. huhtikuuta saksalaisten ja ruotsalaisten sotilaiden seuratessa seremoniaa omilta puoliltaan. Matkailumajan saksalaiset olivat vetäytyessään siirtäneet Norjan puolelle noin 3 km päähän rajalta. Lopullisen rauhanteon jälkeen norjalaiset pyysivät suomalaisia hakemaan majansa takaisin ja nykyisin tämä Aulis Hämäläisen piirtämä maja on osana Kilpijärven retkeilykeskusta.

Lapin matkailun uudelleen rakentaminen kesti 30-50 vuotta. Pallastunturille 1930-luvun alkupuolella luotu ja 1938 toteutunut visio tunturimatkailusta, hiihdosta, laskettelusta, opas- ja ohjelmapalveluista, pakettimatkoista jne. toteutui lopullisesti 1980- ja 1990-luvuilla.

Lapin matkailun perustuksen rakentaja

               

C.Wolter Stenbäck on yksi keskeisimmistä Lapin matkailun perustuksen rakentajista. Hän työskenteli Suomen Matkailijayhdistyksen pääsihteerinä vv. 1921-1944, erosi tehtävistään talvisodan tuhottua suuren osan hänen elämäntyöstään, muutti Inarin Lappiin, palasi jatkosodan jälkeen kahdeksi vuodeksi johtamaan Aulangon hotellia. Yllä Suomen Matkailu-lehden kirjoitus (1940) ristiriitaisesta miehestä "joka osasi vaieta kuudella kielellä".

Stenbäckillä oli takanaan monivaiheinen elämä tullessaan SMY:n pääsihteeriksi 1921. Hän oli toiminut Suomen Paperitehtaiden Yhdistyksen osastopäällikkönä, meni naimisiin 1916 brittiläisen Mary Longmanin kanssa, valmistui filosofian maisteriksi 1909 ja kirjoitti ylioppilaaksi 1902. Sortovuosina hän oli aktiivisesti mukana vastarintaliikkeen taistelutoimissa. Hänet vangittiin 1907 Pietarissa ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi karkotettavaksi. Krestyn vankilasta hänen siirrettiin Vologdaan ja sieltä Komiin, josta hän pääsi pakenemaan ja oleskeli Kööpenhaminassa, Englannissa, Italiassa ja Ranskassa. Hän oli suorittanut fysioterapeutin tutkinnon ja saattoi ammatinharjoittamisen lisäksi parantaa kielitaitoaan tulevia tehtäviä varten.

Suomen matkailu kehittyi  Stenbäckin johdolla nopeasti. Lapin ja Petsamon rakentamisen lisäksi hänen aikanaan syntyivät muun muassa Aulangon, Airiston, Kolin, Punkaharjun, Vaalan ja Oulujoen, Suursaaren, Tolvajärven  matkailukeskukset ja –palvelut, Suomen matkailutoimistot eri puolilla maailmaa, laaja julkaisutuotanto ja paljon muuta. Häntä voidaan hyvällä syyllä pitää Suomen matkailun perutuksen rakentajana.  Tätä taustaa ja vankilavuosia vastaan voi ymmärtää hänen pettymyksensä ja eronsa talvisodan tuhottua suuren osa hänen elämäntyöstään, jonka uudelleen rakentaminen sotien jälkeen kesti 40-50 vuotta.

(Elämänkertatietoja lähde Wikipedia

Sotien menetykset

Kuolajärven kirkonkylä, Sallan pitäjän vanha keskus, hävitettiin maan tasalle ja se jäi uuden rajan toiselle puolelle. Tässä näkymä kylän keskustasta 1996, jolloin raja avautui kotiseuturetkeläisille. Suomalaisten sankarihauta avattiin juhlavasti. Taustalla Sallatunturi, joka oli suosittu hiihto- ja laskettelupaikka 1930-luvulla.

Suomen Matkailijayhdistys menetti talvisodassa Suursaaren, Tolvajärven ja Kalastajasaarennon Vaitolahden majat sekä lähes kaikki Petsamon matkailuymajat, joitka poltettiin ja räjäytettiin pääasiassa vetäytyvien suomalaisten toimesta. Kolttakönkään uuden funkkishotellin tuhosivat norjalaiset. Kolttaköngäs ja Liinahamari ehdittiin rakentaa uudelleen välirauhan ja jatkosodan aikana.  Syksyllä 1944 Lapissa ja Petsamossa tuhoutui kaikkiaan 17 SMY:n toimipaikkaa, joissa oli noin 800 vuodetta. Petsamon myötä yhdistys menetti kaikki siellä sijainneet hotellit, matkailumajat, kahvilat,  ravintolat ja turvekammit.

Sotapäiväkirjoja netissä   

Lapin sodan tapahtumia voi kuka tahansa seurata ja tutkia Kansallisarkiston digitoimien sotapäiväkirjojen avulla. Sieltä löytyvät niin päämajan kuin armeijakunnan ja yksittäisten joukko-osastojen sotapäiväkirjat kuvateidostoina. Päiväkirjojen löytäminen ja selaaminen vaatii jonkun verran opettelua ja kokemusta.

Oikealla "asevelimerkki", saksalaisille sotilaille tarkoitettu matkamuistomerkki Lapin rintamalla olosta.

Tässä malliksi yksi sivu III armeijakunnan sotapäiväkirjasta 1.11.1944. Elettiin Lapin sodan dramaattisimpia hetkiä, kun lentotiedustelun kautta tuli viesti, että Neuvostoliittolainen sotilasosasto on vallannut Ivalon keskustan.

                               

Alla linkki samoille sivuille vajaa viikkoa myöhemmin, kun saksalaiset olivat vetäytyneet Juutuanjoen pohjoispuolelle ja suomalaiset tulivat poltettuun Inariin 13.11. klo 0,30. Jännite neuvostoliittolaisten kanssa oli lauennut ja entinen vihollinen vetäytyi muutaman kilometrin itään, uusi vihollinen pakeni kohti Norjaa Karigasniemen tietä.

Pystyt liikkumaan Kansallisarkiston nettisivuilla noudattamalla näytöllä olevia ohjeita.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3255439

 

Utsjoen postipolku säilyi tuhoilta

Suomalaiset tulivat Utsjoelle 22.11. 1944 ja saksalaisista ei näkynyt jälkiäkään. Tuhot ja miinoitukset Kaamanen - Kariganiemi tiellä olivat perusteelliset, mutta Utsjoelle johtavan postipolun varrella ei tuhotöitä ollut ja kaikki rakennukset olivat koskemattomia. Alla ote III Armeijakunnan sotapäiväkirjasta  22.11. illalla.

 

 

Venäläisiä sotavankeja saksalaiset olivat jättäneet 74 ja heille lääkärin sekä runsaan viikon muona-annokset sekä lääketarpeita. Tämä  tapahtui Karigasniemellä, josta saksalaiset poistuivat Norjan puolelle 21.11. ja vetäytyessään räjäyttivät Tenojoen sillan. Kaamanen-Karigasniemi8 tie rakennettiin vv. 1941- 43 hyökkäystieksi ja töissä oli paljon sotavankeja. Tiestä tuli saksalaisille pakoreitti, osa Vuoristoarmeijan joukoista vetäytyi Kilpisjärven tietä ja Petsamossa käytiin samaan aikaan rajuja taisteluja neuvostojoukkojen ja saksalaisten välillä. Täällä vetäytymistienä oli myös Kirkkoniemeltä länteen vievä Norjan päätie, jossa saksalaiset tekivät samankaltaista tuhoa kuin Suomen Lapissakin.

       

 Tie Kaamasesta Karigasniemelleja silta Tenojoen yli valmistui vuonna 1943 Saksan vuoristoarmeijan hyökkäystarkoituksiin, mutta siitä muodostui armeijan pakoreitti syksyllä 1944. Tie tehtiin suureta osin sotavankien avulla, sitä suunnitelemassa ja toteuttamassa oli paljon myös suomalaisia. Tässä kuva sillasta, jonka saksalaiset tuhosivat poistuessaan Norjan puolelle. Kuva Erkki Liljan kokoelmista.

Käsivarressa taistelut jatkuivat kevääseen 1945 ja lopullisesti saksalaiset vetäytyivät sieltä Norjan maalis- ja huhtikuun vaihteessa.

                      

Monet matkailumajat ja -hotellit tekivät hyvän tilin sodan aikana ja osa niistä oli kokonaan vuokrattu Saksan armeijalle, muun muassa Pallas, Ivalon uusi maja, Kolttaköngäs ja Lohilinna. Matkailijayhdistys julkaisi myös matkaoppaita ja esitteitä saksan kielellä. Kuvassa 1943 ilmestynyt matkaopas, jonka kansikuva kesäyön aurinkoa kohti lentävästä koneesta herätti sotaisuudellaan Lapin tuhoamisen jälkeen uudenlaisia ajatuksia.

 

 

©2017 layout5 - suntuubi.com