Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kullankaivua 150 vuotta

Lapin kullankaivulla on edessään monta juhlavuotta. Vuonna 1867 norjalainen geologi Tellef Dahl löysi kultaa Tenojoelta. Seuraavana kesänä Suomen senaatin lähettämä retkikunta löysi kultaa yli 3 kuukautta kestänneellä etsintäretkellään Tenojoella, Utsjoella, Vaskojoella ja Ivalojoella. 1869 merimiehet Ervast ja Lepistö kaivoivat 2 kiloa kultaa Ivalojoen Saariporttikoskelta. Seuraavana kesänä alkoi kultaryntäys, joka jatkuu edelleen. Lapin Kullankaivajain liitto juhlistaa vuotta 2018 julkaisemalla juhlakalenterin 150 vuoden historiasta ja käsittelemällä aihetta perinteisessä laivaseminaarissa Helsingistä Tukholmaan helmikuun alussa. Kalenteri ilmestyy joulukukuun alkupuolella. Tietoa löytyy kullankaivajat.fi ja kultahippu.fi sivustoilta.

Yllä oleva Josef Aurénin piirros Rahapajan apulaisjohtaja Conrad Lihrin johtaman retkikunnan kultalöydöstä syyskuussa 1868. Taustalla kohoaa Palsitunturi.Tästä alkoi 150 vuotta jatkunut Lapin kullankaivu, muutamasta hengettömästä kultahipusta rantakallion kolossa Ivalojoen Nulkkamukassa. Jokien ja purojen rannoilta on tähän mennessä löydetty kultaa noin 2500 kiloa.

Juhlavuoden kalenteri kertoo kaiken

Lapin kullankaivajain liitto on julkaissut kullankaivun 150 juhlavuoden seinäkalenterin 2018. Se kertoo kuvin ja sanoin värikkään historian ja nykypäivän.

Lue täältä lisää: https://www.kultahippu.fi/

Jättihippujen jäljillä

Kuinka painavia ovat maailman suurimmat kultahiput, entä Suomen. Lue erikoistutkija ja päätoimittaja Kari Kinnusen kuvitettu juttu asiasta Mineralia-lehden numerosta 3/2017. Juttu avautuu klikkaamalla alla olevaa kuvaa Lapin kultahistorian suurimmasta hipusta 393 g.

                                   


Hiput ja hillat kypsyivät Lapin jängillä

Kaikkien aikojen isomuskesä kultamailla

Julkisuuteen on tullut seuraavat suurten hippujen löydöt:

  • 228 g "Ukkoäijih" Mika Telilä ja Pekka Postila Lemmenjoki Ruittuäytsi elokuu
  • 167,4 g ”Suomi100” Ami Telilä Lemmenjoen Kaarreoja elokuu
  • 93 g "EiOo" Mika Telilä ja Pekka Postila Ruittuäytsi elokuu
  • 73,8 g "Haudatkaa sydämenne Lemmenjoelle", Mika Telilä ja Pekka Postila Ruittuäytsi syyskuun 9. 
  • 60 g ”Fossiili” Sirkka ja Kari Merenluoto Lemmenjoen Puskuoja elokuu
  • 48 g "Haistakaa paska" (viesti valtiovallalle) Mika ja Risto Telilä Ruittuäytsi elokuu
  • 42,5 "Hyvä draivi" Ami Telilä ja Aki Karvonen Kaarreoja syyskuu
  • 30 g ”Siili” Seppo Mauno Vuotson Mäkärä elokuu
  • 22,5 "Jtmo" Ami Telilä ja Veikko Jaskari Kaarreoja elokuu
  • 22 g Mika ja Ukko Telilä Ruittuäytsi kesäkuu
  • 13 g Seppo Mauno Vuotso Mäkärä heinäkuu

                                      

Ami ja Suomi100, kuva Ilkka Ärrälä

"Tuli hippujen puolesta Lemmenjolle melkoinen "jytky"; ei kait milloinkaan noin monta isomusta ole löytynyt samana suvena", viestittää Ami Telilä kuluneen kesän riemuista

*********

Linkki 10.10.2017 päivitettyyn hippulistaan alla:

Kultahistorian 20 suurinta kultahippua

Alla Evert Kiviniemi ja hänen hippunsa

        

Paino     Vuosi      Löytäjä        Nimi        Paikka

1.  392,9      1935      Evert Kiviniemi          Evert        Luttojoki, Laanila                         

2.  385,36    1910     Aleks Kiviniemi        Aleksi       Hangasoja, Laanila  

3.  282,6      2004      Ollila, Telilä, Kangas      Tähtihippu   Miessijoki, Lemmenjoki

4.  251         1998     Marjut Telilä             Pikkumammutti          Miessijoki, Lemmenjoki

5.  228         2017      Mika Telilä ja Pekka Postila Ukkoäijih     Ruittuäytsi, Lemmenjoki

6.  192,58    2008      Maija ja Risto Vehviläinen    Unna         Sotajoki            

7.  186,5      1950     Jouko ja Tauno Virtanen   Sekahippu    Tankavaara

8.  167,3      2017      Ami Telilä                      Suomi100     Kaarreoja, Lemmenjoki    

9.  166         2004     Risto Mäläskä                    Ruska         Miessijoki, Lemmenjoki

10. 162        1949     Kullervo Korhonen   Petronella    Morgamoja,Lemmenjoki

11. 145,1      1992     Sulo Tunturi                   Veini     Nenosenoja, Palsinoja    

12. 133,19     2010     Risto ja Mika Telilä      Linnea           Kaarreoja, Lemmenjoki        

13.  128,09    2003     Esa Pylväs   Tapio             Kivikkopuro, Lemmenjoki     

14. 127,1       2012     Sirkka ja Kari Merenluoto    Puskuoja, Lemmenjoki         

15. 126,95     1995     Raimo Kanamäki         Iivari           Puskuoja

16. 119,1       2016     Kari Merenluoto ja Markku Arrela Ursus Puskuoja, Lemmenjoki

17. 118,1       2009     Tauno Leino               Leino                Korhosenoja, Lemmnjoki

18.  113         2008     Raimo Kanamäki        Hepokatti    Miessijoki, Lemmenjoki  

19.  107,7       2007    Marjut Telilä ja Pekka Turkka   Edelweiss   Miessijoki, Lemmenjoki

20.  106,7       2015     Risto ja Ami Telilä                 Meri            Kaarreoja, Lemmenjoki

 

Ennätyhippuja Lemmenjoella 2017

             

Lemmenjoella on ollut todellinen ennätyshippujen kesä. Ami Telilällä piti juhlia suurella joukolla 167,4 g hipun löytymistä sunnuntaina 27. elokuuta 2017. Toisin kuitenkin kävi. Velipoika Mika ilmestyi paikalle tunturin toiselta puolelta kourassaan 228 gramman hippu. Se sijoittuu kaikkien aikojen hippulistalla sijalle 5. Nuorempi veli Ami sai muutaman päivän pitää hallussaan kesän hippuennätystä 167 g. Mika poimi aiemmin kesällä 93 g ja 48 g hiput eikä ole aiemmin kokenut näin antoisaa kultakesää. Amin työmaalta löytyi loppukesäsyä 42,5 ja 22.5 g painavat isommukset.

Yllä kuva uudesta hippulöydöstä Ilkka Ärrälän kamerasta. Löytöön osallistuivat Mikan lisäksi Pekka Postila sekä Sirkka ja Kari Merenluoto, joiden kaivospiiristä Pusku- ja Ruittuojien väliseltä jängältä löytö tehtiin.

Lue lisätietoa Lemmenjoen hippulöydöistä täältä:

https://www.kultahippu.fi

Puskun ja Ruitun kultahistoriaa

Löydöstä uutisoi ensimmäisenä Lapin Kansa sunnuntai iltana. Uutisen mukaan löytö tapahtui Merenluotojen kaivospiirillä Puskuojan ja Ruihtuojan välisellä jängällä, jossa Mika ja Pekka olivat auttamassa koneineen naapuriaan.

            

Kultakesä 2017 kypsytti samaan aikaan hiput ja hillat löydettäväksi. Lemmenjoen puroista on elokuussa löytynyt suuria kultahippuja, joista tarkemmin otsikon Kultapuroilta takaa. Kuvassa ylhäällä Ami Telilän löytämä 167,4 g painoinen "Suomi100" hippu, joka sijoittui löydettäessä kaikkien aikojen hippulistalla sijalle 7. Kuva Ilkka Ärrälä. Onnea!


              

 

 

 

 

Vasemmalla ote Maanmittauslaitoksen Lemmenjoen kartasta vuodelta 1970.  Kuvan keskellä alhaalla Puskuojan ja Ruittuojan latvat tavoittelevat toisiaan. Juuri tältä alueelta Petronellakukkuloiden katveesta on löytynyt isoja kultahippuja paksun jängän alta. Oikealla nimismies Pitkäsen karttapiirros Lemmenjoen kultavaltauksista 1902, huomaa nimistö.

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

 


Kultahistorian suurin hippu löysi kotinsa

Kullankaivajain liiton hippukokoelmassa on jäljennökset kymmenistä isomushipusta. Ne on valmistettu tekemällä alkuperäisestä hipusta valujäljennös ja siitä alkuperäisen kokoinen ja muotoinen hippu, joka on kullattu päältä. Oikeassa alalaidassa kaksi suurinta.

Lapin 150 vuotta jatkuneen kultahistorian suurin kultahippu on löytänyt uuden omistajan ja löytöpaikalle on sijoitettu muistolaatta Luttojoen latvoille. Ivalolaisen Evert Kiviniemen hippu sai uuden omistajan ja pääsi oikeaan seuraan, Antti Aarnio-Wihurin hippukokoelmaan.

                                     

Lue asiasta lisää Kultahippu-sivustolta osoitteesta 

https://www.kultahippu.fi/

 

 


Suomi mitallisateessa Kalifornia MM-kisoissa

 

Suomalaiset voittivat toistakymmentä mitallisa kullanhuuhdonnan MM-kisoissa Kalifornian Placervillessä syyskuussa 2016. Tässä kisajoukkue marssii historiallisen kultakaupungin keskustassa avajaiskulkueessa. Lue lisää kisoista ja tuloksista osoitteesta http://www.kultahippu.fi/  Kuva Pirjo Muotkajärven, ensimmäisenä marssivat aviomies Jouko Korhonen ja tytär Vilma.

 

MM-kisat 2016 ovat Tankavaarassa

 

             

Oppi kullanhuuhdontaan tuotiin 1870-luvun alussa Suomen Lappin ja Ivalojoelle Kaliforniasta, jossa suuri kultaryntäys myllersi mieliä, maita ja maisemia 1800-luvun puolivälissä. Tiedon ja taidon lisäksi sieltä tuotiin myös lait ja määräykset.

                                     

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähes kaikki Kalifornian kulta-alueella sijaitsevat kaupungit ovat syntyneet suuren kultaryntäyksen vuosina 1850-luvun alussa. Tuolta ajalta ovat peräisin myös nykyaikaan kunnostetut hotellit. Kultahistorian kuvat, seinäryijyt, patsaat, esineet, koneet ja kullankaivuvälineet ovat kaikkialla esillä, tässä kuva hotellin seinää koristavasta ryijystä. Keskeisimmät kultahistorian kohteet sijaitsevat noin 150 km matkalla tien numero 49 tuntumassa. Tien numero kertoo kultaryntäyksen syntymävuoden. Kultahistoria on esillä kaikkialla ja monet vanhat kullankaivukohteet on entisöity toiminnalliseksi matkailu- ja retkeilykohteiksi.

Kullankaivu ei maantie 49:n varrella ja Kalifornia riverin monilla haaroilla ole vain menneisyyttä ja historiaa, siellä on satoja toiminnassa olevia kullankaivupaikkoja ja kaivoksia jokien rannoilla kuin vuoristossa. Alla kuva Iowa Hill vuorilla sijaitsevan vanhan, mutta edelleen toiminnassa olevan kultakaivoksen reunalta. Täältä moni kullanetsijä hakee hippuja metallinilmaisimella, joka on käyttökelpoinen välinen myös vanhoilla kullankaivualueilla.

Kullanhuuhdonnan Maailmanmestaruuskisat 2016 pidettiin keskellä Kalifornian vanhoja kultakenttiä Placervillen pikkukaupungissa, alkuperäiseltä nimeltään "Hirtetyn miehen kaupunki", Hangtown. Se syntyi kultaryntäyksen myllerryksessä ja jäljet siitä ovat näkyvillä kaikkialla. Alla kuva pikkukaupungin keskustasta niiltä paikoilta, joissa alkuperäöinen nimi syntyi. Kisapaikalle on tästä matkaa noin 3-4 km.

                       

Lue lisää Kalifornian kultakentistä linkeistä:

http://www.kultahippu.fi/kalifornia-2014/

Kuvia Placervillestä ja reitin 49 nähtävyykistä parin vuoden takaa:

http://seppoj.kuvat.fi/kuvat/Kalifornian+kultamailta+2014/

 

Kalifornian suurin kultaryntäys 1849 vaikutti kaikkialle maailmaan, myös Suomeen. Se heijastuu vahvana myös Kalifornian nykyaikaan. Kultakuumeen synnyttämät villin lännen kaupungin kultatie 49 varrella ovat täydellinen vastakohta suurkaupungeille ja piilaaksoille. Alla linkki esitteeseen Kalifornian kultaryntäyksestä ja kullankaivun MM-kisoista 2016 Placervillessä. 12-sivuisen esitteen on toimittanut Seppo J. Partanen ja taittanut Raimo Niemelä keväällä 2014 yhdessä tekemänsä tutustumismatkan pohjalta.

Esite avautuu klikkaamalla alla olevaa tekstiä tai viereistä kuvaa.

Kalifornia 1848-2016     

 

 


Turun yliopisto rikastui Klondyken kullalla

Veljesten Karl ja Anton rikastuminen kullankaivulla on tunnetuin tarina suomalaisten seikkailuista maailman kultakentillä. He tulivat eri aikaan suureen länteen ja kohtasivat satumalta Seattlen suomalaisessa ravintolassa. Sieltä alkoi heidän seikkailunsa marraskuussa 1897 Chilkootin solan kuulua reittiä kohti Klodyken kultakenttiä. Muutama vuosi meni metsästäen, kalastaen, kullankaivun taitoa opetellen renkeinä muiden valtauksilla. Ensimmäisen oman valtauksen he saivat kesällä 1900. Miehet kehittivät konevoimalla toimivan höyrysulatusmenetelmän, jolla ikiroutainen kultamaa saatiin nopeasti rikastettavaksi. Se tuotti tulosta.

Veljekset matkustivat takaisin Suomeen osa kullasta mukanaan. Kullasta saadut rahat siirtyivät turvallisesti pankkien kautta KOP Helsingin pääkonttoriin. Elokuussa 1905 he ostivat käteisellä Helsingin komeimman talon Pohjois-Espan ja Mikonkadun kulmasta asuen sen viidennessä kerroksessa elämänsä loppuun saakka. Anton kuoli 1942 ja Karl 1948. Koko omaisuus siirtyi testamentilla kotikaupunki Turun yliopistolle, joka on koonnut mielenkiintoisen näyttelyn lahjoittajiensa seikkailurikkaasta elämästä, esineistä ja kullasta sekä siitä, mitä kaikkea yliopisto on rakentanut Klondyken kullalla.

Näyttely on esillä Vanhalinnan Makasiini-rakennuksessa 27.8.2017 saakka. Talvikaudella museo on auki sunnuntaisin klo 13-16 ja tiistaisin on yleisöopastus klo 18-19, ainakin syys- ja lokakuun 2016. Liput 5€, opiskelijat 3€. Museokortilla vapaa pääsy! Osoite on Vanhalinna  Vanha Härkätie 111, 21410 Lieto.

Oikealla kuva näyttelystä Kai Brodkin


Afrikan kultalöytö tyhjensi

metallinilmaisimet Euroopasta

Läntisessä Afrikassa 3,5 miljoonan asukkaan Mauritaniassa tehty noin 2 kilon kultalöytö on tyhjentänyt metallinetsimet kullanetsintävälineitä myyvissä liikkeissä Euroopassa. Näin toteutuu taas vanha tuttu kaava; uusi kultalöytö hyödyntää ensimmäisenä välinekauppiaita. Kysyntä on ulottunut Suomeenkin, kertoo kultaa ja kullankaivuvälineitä välittävä Raimo Niemelä. Lue lisätietoja tästä linkistä: http://www.kultahippu.fi/ 


 Naisen asein kullankaivun puolesta 

Yrittäjä, hopeaseppä, kullankaivaja, äiti Tytti Präysy on kalenterissa Neiti Joulukuu ja heiluttaa  kapinalippua Lemmenjoen tuntureilla kesällä 2015. Lippu oli käytössä Eurekan kapinassa Australian Ballarartissa 1854 kullankaivajien noustessa asein vastustamaan viranomaisten mielivaltaa .

Lapin kohta 150 vuotta jatkunutta kullankaivua on ryhdytty puolustamaan naisellisin asein. Kaivajien etujärjestö Lapin Kullankaivajain liitto on julkaisemassa Kullankaivun Naiskalenterin 2016. Siinä esiintyvät 12 ammattimaista naiskullankaivajaa paljastaen itsensä vähissä vaatteissa ja aidoissa olosuhteissa kultatyömailla. Kuvat ovat kullankaivaja ja ammattikuvaaja Ilkka Ärrälän työtä. Liiton ja naisten tavoitteena on kerätä rahaa kullankaivun tulevaisuuden puolustamiseen uuden kaivoslain mukaan tuomia uhkia vastaan. Kalenteri ei ole perinteinen tyttökalenteri, vaan kunnianosoitus Lapin perinteiselle kullankaivukulttuurille, ja hätähuuto ammattimaisen kullankaivun puolesta. Kalenterin kappalehinta on 14 euroa + postikulut ja sitä voi tilata osoitteesta info.kullankaivajat.fi.

Lisätietoja Kultahippua klikkaamalla.


Uusia kullankaivun nettisivustoja

Tankavaarassa on toteutettu kaksi uutta kullankaivusta kuvin ja sanoin kertovaa monikielistä nettisivustoa. Toinen kertoo Gold Parkista eli kultamuseon, kultakylän ja metsähallituksen opastuskeskuksen yhteistyöstä ja palveluista. Vihreä kulta, luontoystävällinen ja ekologinen kullankaivu, on toisen nettisivuston keskeinen sanoma. Käytännön toteuttajina ovat olleen Kultakylän uudet omistajat Marko ja Sami Touru sekä toisen polven kullankaivaja Marko Lauronen, jonka kuva on ylhäällä. 

Tässä linkit nettisivustoihin:

Gold Park Tankavaara

Vihreä kulta Deadwood


Etsi oma kultasi

Hipputeos on pussittanut vanhan kultapuron Laaniojan hiekkaa ja lisännyt  hiekkapussiin 3-5 pientä kultahippua. Jokainen vaskoolin, kullankaivun aloituspaketin tai Kullankaivajan oppaan ostaja saa lahjaksi pussin  kultahiekkaa, jolla voi harjoitella hippujen vaskaamista vaikkapa omassa kylpyhuoneessa isohkossa saavissa. Hiput löytyvät lopultakin hyvin helposti; kulta on lähes 20 kertaa painavampaa kuin hiekka, joten huuhtele kerros kerrokselta hiekka pois, ravistele välillä, jotta hiput painuvat vaskoolin, lautasen tai vadin pohjalle ja pienen hetken päästä  jäljelle jäävät vain hiput. Näin sen tekee myös ammattikullankaivaja. Katso lisätietoja www.hipputeos.fi sivustolta. Yritys on myös maailman suurimman kullankaivuvälineiden, amerikkalaisen KEENEN edustaja Suomessa ja sitä pyörittää yli 20 vuotta kultaa kaivanut Raimo Niemelä. Kuvassa kultapullo ja -pussi sekä rasiallinen kultahippuja.

 

Mielitkö kullankaivajaksi?        

 Heli Heinäaho ja Kasper von Wuthenau esittelevät Tankavaaran toimintaa Helsingin Matkamessuilla tammikuussa 2016. Tankavaaran matkailukohteet ovat tukevat toisiaan muutenkin kuin Helin ja Kasperin yhteiselon kautta.
 
Kultaa voi kaivaa ja huuhtoa Lapissa myös ilman omaa valtausta tai huuhdontapaikkaa. Kuka tahansa voi liittyä Lapin Kullankaivajain liiton jäseneksi ja päästä usealle liiton kulanhuuhdota-alueelle Tankavaarassa, Laanilassa, Palsinojalla ja Lemmenjoella onneaan etsimään. Laanilassa sijaitseva Sateenkaarenpää vuokraa kullanhuuhdontapaikkoja ja välineitä Laaniojalla. Tankavaaran Kultakylässä on opastettua kullankaivua ympäri vuoden, talvisin sisätiloissa ja kesäisin kultapuroilla. Samalla voi tutustua yhteen maailman edustavimmista kultamuseoista ja Tankavaaran Kultakylään, josta löytyy muutakin kuin majopitusta ja ruokaa. Yllä oikealla Kultamuseon johtaja Heli Heinäaho ja kultakylän Kasper von Wuthenau esittelevät Tankavaaraa Helsingin matkamessuilla tammikuussa 2016. Kasper järjestää myös kullanhuuhdontaretkiä, opastaa kullan etsimisessä, korukivien hiomisessa ja kulta-alueen nähtävyyksissä geoloogin ammattitaidolla ja kymmenien vuosien kokemuksella. Monet yksityiset kullankaivajat ottavat vastaan vieraita ja opastavat kullanhuuhdonnassa. Oikotie kullankaivajaksi kulkee Tankavaaran ja Laanilan Savottakahvilan kautta.
 


 

Kullankaivua Lapissa 150 vuotta 

Lapin kultahistorian kartta näyttää kullankaivupaikat ja kulkureitit ennen maanteiden rakentamista Pohjois-Lappiin. Kartan on tehnyt Erkki Lilaja Lapin kulkuyhteyksien kehittymmistä ja kullankaivua esitteleviin näyttelyihin.

Kultaa on Suomen Lapista kaivettu, huuhdottu, rännitetty ja vaskattu kohta 150 vuotta. Kaikki alkoi Norjan rajajoen Tenon vesistöstä, josta norjalainen geologi Tellef Dahl etsi kultaa vv. 1866 – 1867 löytäen parhaiten kultaa Suomen puolelta Äimijoelta Utsjoen kirkonkylän lähettyviltä. Siitä hän ilmoitti Suomen vuorihallitukselle.

Lapin kihlakunnan kruununvouti Konrad Planting Kittilästä innostui Dahlin löydöstä kertovasta uutisesta Hbl:ssä ja lähetti 23.10.1867 Vuorihallitukselle kirjeen omista virkamatkoillaan tehdyistä kultatutkimuksista, jossa hän mainitsee löytäneensä kullan merkkejä kaikista niistä kultajoista, joihin myöhemmin kullankaivajat tulivat.

Keisarillisen Suomen senaatti lähetti keväällä 1868 vuori-insinööri Johan Lihrin johtaman retkikunnan etsimään Lapin kultaa Ounasjoelta, Tenojoen vesistöstä, Utsjoelta, Vaskojoelta ja Ivalojoelta. Kullan merkkejä löytyi monesta paikasta,  parhaiten Äimijoelta ja lupaavasti Ivalojoen Nulkkamukasta. Alun perin ruotsiksi kirjoitettu raportti kultaretkestä löytyy käännettynä tästä osoitteesta:

Kertomus senaatin kullanetsintäretkestä 1868

Syyskuun puolivälissä retkikunta nousi Kyrön kylästä, nykyisen ivalon tienoilta Ivalojokea ylävirtaan löytäen lupaavasti kultaa Nulkkamukasta Louhiojan suun yläpuolelta. Yöpakkasten painaessa päälle lähdettiin paluumatkalle yli 4 kuukautta kestäneeltä tutkimusretkeltä, ja pari miestä käväisi tekemässä sitä ennen koevaskauksia Ritakoskella saakka.

Seuraavana vuonna 1869 merimiehet Ervast ja Lepistö löysivät kaksi kiloa kultaa Ivalojoen Porttikoskelta. Tästä alkoi edelleen jatkuva kullankaivu Ivalojoella, sen monilla sivupuroilla, Laanilan ja Saariselän puroilla, Tankavaarassa, Lemmenjoella, Tenolla. Kultaa on löydetty arviolta 2000 – 2500 kiloa ja sitä on ilmoitettu löydetyn 20-30 kiloa viime vuosikymmeninä vuosittain. Lapin kullankaivajain liiton jäsenmäärä on runsaat 4000 ihmistä, joista vain muutamia ammattilaisia.

                   

Lapin kultalöydön muistomerkki Lihrin patsas paljastettiin Ivalojoen Nulkkamukassa 14.8.1987 sillä paikalla, jossa löytyi lupaavasti kultaa 120 vuotta aikaisemmin. Patsaan pystytti Tankavaaran Kultamuseo, sen paljasti professori Herman Stigzelius ja Ivalon näytelmäkerho esitti paikalla Seppo J. Partasen kirjoittaman kuvaelman löytötapahtumasta. 

                   

Täältä kaikki alkoi. Yläkuvassa Ivalojoen Kultalan miljöö Paavonkalliolta katsottuna. Tälle alueelle merimiehet Ervast ja Lepistö tulivat syyskesällä 1869 ja löysivät 2 kiloa kultaa. Seuraavana kevänä valmistui laki kullanetsinnästä Lapissa. Se oli ankara ja sitä valvoi 38 valtion palkkaamaa viranomaista kesästä 1870 alkaen. Kultaa lähti noin 400 km tiettömän taipaleen takaa hakemaan lähes 500 miestä, joista suurin osa palkkautui työhiehiksi tehdaspiireille, joita ehdittiin ensimmäisenä kesänä virallistaa ja käynnistää 19.

Alla Ivalojoen Kultala toiselta suunnalta katsottuna. Etualalla "Kartano-oja", jonka merimiehet Ervast ja Lepistö kaivoivat 1869 huuhdotapaikalleen. Luonnonuoma laskee oikealle Ivalojokeen, kaivettu vesioja lähtee kohti Kultalaa ja vie vettä runaan 200 metrin päähän. Monet sukupolvet ovat kaiveneet kultaa samoilla paikoilla merimiesten jälkeen ja siitä ovat muistoina valtavat "kivipellot".

                  

Ankara laki Lapin kullanetsinnästä huhtikuussa, 1870 alla etusivu

                             

Geologisen Komissionin karttaluonnos kultavaltauksista eli tehdaspiireistä 1870-luvulla Ivalojoella, Sotajoella, Palsinojalla, Louhiojalla sekä Laanilan puroilla ja Luttojoella. Melko moni sivupuro sai nimensä ensimmäisen ryntäysvuosikymmenen aikana ja on mielenkiintoista verrata luonnoksessa olevaa nimistöä nykyisiin nimiin. Kartta on GTK:n arkistosta. Luonnos lienee valmistunut v. 1882 C.P. Solitanderin ja Axel Tigerstedtin tutkimusmatkan tuloksena.

Ivalojoki 1882      

Ivalojoki 1870  

                

Karttaote Johan Tallgrenin tehdaspiiristä numero 2 Ivalojoen Sotajoen suun kohdalla vuonna 1870. Kultalasta saapui maanmittari mittaamaan ja pyykittämään (8 kivipyykkiä) valtauksen sekä laatimaan yksityiskohtaisen valtauskirjan, jossa muun muassa tarkoin määriteltiin pyykkien sijainti. Valtauksen pituus oli 1000 (lähes 2 km) tai 500 syltä. Tämä oli kokopitkä valtaus, joita oli vain muutama. Valtauskarttoihin on taltioitu myös mielenkiintoista nimistöä, joka esimerkiksi pienten sivupurojen kohdalla on myöhemmin muuttunut. Tämä on yksi kultahistorian tuotteliaimpia kaivukohteita. Valtauskirjoja ja muita kultahistorian alkuperäisiä dokumentteja on taltioitu Kansallisarkistoon.

Appisjoki 1920

    

Kullankaivun lisäksi Inarin Lappi sai paljon uusia asukkaita 1800-luvun lopulla Norjasta Enontekiön ja Utsjoen kautta muuttaneista saamelaisista, jotka hakeutuivat valtakuntien välisen rajasulun takia uusi porolaitumille. Appisjoen suuhun asettui Aikion suku rakentaen talonsa Ivalojoen rantatöyräälle. Tämä on geologi Erkki Mikkolan kuva Appisjoen suusta 1920-luvulla. Aikiot muuttivat täältä Lemmenjoen varteen jättäen jälkeensä talojen perustukset ja tarinan "Annan Kaapin kätketystä kulta-aarteesta". 

400 km kultareittiä

Tietöntä vene- tai patikointimatkaa Ivalojoelle kertyi kultaryntäyksen syttyessä 1870 Rovaniemeltä noin 400 km. Maantiet kestikievareineen päättyivät Rovaniemelle, josta alkoi vene- tai patikointitaival, jota kesti toista viikkoa. Se oli nykyihmiselle uskomaton suoritus. Kullankaivajien eniten käytettyä venereittiä yritettiin elvyttää 1980-luvun alussa Kultamuseon järjestämällä kultasoudulla. Hyvä yritys kuivui kasaan kahden kerran jälkeen, eikä sitä ole pystytty sen jälkeen yrityksistä huolimatta uudistamaan. Alla kaksi kuvaa ensimmäisestä Kultasoudusta kesällä 1980. Tankavaaran Kultamuseon venekunnassa olivat Martti Lönström, Kimmo Ahonen ja Seppo J. Partanen.

Korsajärvi 1980

      

Aamuyö Korsajärvellä ensimmäisessä Kultasoudussa 1980-luvun alussa. Kultamuseon venekunta saapui ensimmäisenä vedenjakajalla olevalle Korsajärvelle, vaikka jättäytyi koko lenkan toiseksi viimeiseksi Lisman kohdalta aamulla lähdettäessä. Joukon - kolme venekuntaa ja kaksi kanoottia - piti kohdata järven rannalla ja varautua yön yli pitkään vetotaipaleeseen yli vedenjakajan. Ajanottaja oli saapunut paikalle lentokoneella ja odotti turhaan kilpailijoita iltapäivästä alkaen. Tutkimisen jälkeen selvisi, että joukko oli eksynyt pian lähdön jälkeen Ivalojoelta Naskamajoelle. Toinen kanooteista saapui Korsajärvelle aamuyöstä, olivat edenneet hitaasti. Eksyneet saapuivat vihaisena aikaisin aamulla noustuaan Naskamajokea niin pitkälle, kuin veneet mahtuivat kulkemaan, ehkä 13-15 km, kunnes havaitsivat virheensä. Palasivat takaisin Ivalojoelle ja lähtivät nousemaan jokea ylävirtaan edessään koko siksi päiväksi suunniteltu taival. Päivän miettimisen jälkeen kilpailua päätettiin jatkaa seuraavana aamuna, josta alakuva. 

Lue lisää Kultasoudusta klikkaamalla alla olevaa kuvaa: 

      

Eniten käytetty reitti nousi Ounajokea Kittilän Sirkankylän tienoille ja siitä Syvätepasto ja Vietkajokia pitkin vedenjakajalle ja Korsajärvelle, josta kapeaa ja mutkaista Korsaojaa Ivalojoelle. Tällä reittillä järjestettiin 1980-luvun alussa muutamana kesänä kultasoutu Kutturasta Rovaniemelle ja tämä kuva on otettu ensimmäisen kultasoudun vetotaipaleelta, jossa kolme venekuntaa ja saman verran kanoottimiehiä kirkoivat tyhjiä kulkuneuvojaan kaksi päivää vesistöstä toiseen epätoivoisen upottavaa jänkää pitkin. Tunnelmaa lisäsi paahtava aurinko, jota varjostivat jängällä ainoastaan sääskiparvet; kuumaan puuroon ei voinut puhaltaa, koska puuron pinta oli silloin täynnä tummia itikoita ja mäkäräisiä.

                          

Kultalan viranomaisten dokumentit kultaryntäyksen alkuvuosilta 1870 ovat mielenkiintoisia ja hyvin tehtyjä. Tässä niistä malliksi torniolaisen kauppias Nordbergin tehdaspiirikartta yläjuoksulta. Nordberg oli yksi niistä kauppiaista, joiden toimesta kullankaivun loputtua syntyi olut- ja virvoitusjuo9matehdas, myöhemmin Lapin Kulta Oy.

                    

Ivalojoen kulta-alue on tänä päivänä suosittu patikka- ja kanoottiretkeilykohde. Sen kymmenet kosket ja nivat ovt helpohkoja tottuneelle kanottiretkeilijälle, mutta muutama koski kannattaa käydä etukäteen katsastamasta rannalla kulkien. Yksi niistä on Toloskoski. Se on kaksiosainen ja kivikkoinen. Tässä ollaan juuri ohittamassa Toloskosken alaosassa olevaa kivikkoa, johon moni vene ja kanootti on karahtanut ja kaatunut. Laskuohjeet ja -nuotit löytyvät kirjoista, mutta niistä on vain viitteellinen hyöty. Jokainen kivi on poimittava omin silmin ja veden korkeuden vaihdellessa jokainen laskukerta on erilainen.

 

Lue lisää koko itäisen Lapin kehitykseen suuresti vaikuttaneen kultaryntäyksen synnystä ja alusta kultahippu.fi sivuilta. Alla linkki.

http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/lapin-kullankaivun-historia/

Sieltä löytyy muun muassa Lihrin kirjoittama raportti kullantsintäretkessä kesällä 1868 sekä kirjailija Julius Krohnin värikäs kertomus elämästä Ivalojoella kolmena kiihkeimpänä ryntäyskesänä 1870-luvun alussa.

Kulkuyhteydet paranuivat maanteiden valmistuttua Sodankylään ja myöhemmin Petamoon. Taival osoittautui liian vaikeaksi ja Kultamuseon järjestämä tapahtuma loppui eikä sitä yrityksistä huolimatta ole uudelleen aikaansaatu. Suurimpana syynä on veden puute latvapuroilla.

                  

Kultavaltauksen koko on pian 150 vuotta jatkuneen Lapin kullankaivun aikana vaihdellut paljon. Kultaryntäyksen syttyessä 1870 sai kokopitkän eli 1000 sylen (noin 1,8 km) tai puolikkaan 500 sylen valtauksen.  Hyvin nopeasti havaittiin, että kokoa on tarpeen pienentää ja samalla maksuja, veroja yms. kustannuksia helpottaa, sillä suuret toiveet kullan määrästä eivät toteutuneet.  Ylläolevassa vuonna 1890 voimaan tulleessa asetuksessa valtauksen kooksi määriteltiin keskuspaalusta 100 syltä eli 178,14 metriä joka suuntaan. Tästä syystä valtaukisen lukumäärä kasvoi 1900-luvun alun kalliokultakuumen aikoina rajusti. Esimerkiksi kultayhtiö Prospektor haali omistukseensa lähes 500 valtausta 1902-1903. Valtauksia kutsutaan uusimmassa kaivoslaissa kullanhuuhdonta-alueiksi, lisätietoja asiasta löytyy tästä linkistä;

 http://www.kultahippu.fi/oma-kaivos/



Kulta on tuonut Inarin maailmankartalle

Juttu paikallislehti Inarilaisessa lokakuussa 2014

               

              


 

        

  

 

 

 

©2017 Seppo Jn - suntuubi.com