Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vuotson maja heräsi eloon

Lapin jälleenrakennuksen dokumentilla on värikäs historia

            

Vuotson maja 1950-luvun asussa yläkuvassa ja alla sama rakennus täydellisen peruskorjauksen jälkeen 2015.

                                                    

Lähes 50 vuotta hiljaiseloa viettänyt Vuotson Maja Sodankylässä on herännyt uuteen elämään  osaavissa käsissä.  Eeva-Liisa ja Jouko Vainioranta ostivat rakennukset Tankavaaran Kultamuseolta 2013 ja ovat avanneet sen täydellisen remontin jälkeen kodinomaisena B&B majana alkuvuodesta 2015. Vuotson maja on edustava näyte jälleenrakennuksen vuosien arkkitehtuurista ja matkailun kehittymisestä, sillä rakennuksessa sijaitsi alun perin ravintolatilojen ja matkustajahuoneiden lisäksi myös posti ja poliisi. Se oli valtion eli rakennushallituksen rakentama ja majatoimintaa hoiti Suomen Matkailuliitto.

                           

Vuotson ensimmäinen matkailumaja 1920-luvulla.

Vuotson majalla on pitkä ja värikäs historia. Ensimmäinen kestikievari perustettiin Petsamon tietöiden yhteydessä  1910-luvulla Iisakki Hetan taloon tien itäpuolelle nykyisen kanavan rantamille. Kievarin lähellä sijaitsi turvekotia, ja monissa tuon ajan matkakuvauksissa esitellään ”viimeisiä lappalaisia kota-asukkaitta”. Myöhemmin kievarioikeudet olivat ainakin Jurvakaisen talolla.

 Nykyiselle paikalleen valtio rakensi matkailumajan 1920-luvulla ja siinä sijaitsi myös tulliasema. Inarin, Utsjoen, Enontekiön ja Petsamon alueet olivat liikevaihtoverosta vapaita eli Norjasta sai tuoda ja sinne viedä tullivapaasti tavaraa, jotka piti käyttää kuntien sisällä. Liikennettä valvottiin Vuotsossa 1923 – 1937, jonka jälkeen tulli siirrettiin kunnan pohjoisrajalle Laanilaan,

 Nykyinen maja pystytettiin jälleenrakentamisen vuosina ja avattiin 1949. Valtion rakentamassa talossa sijaitsi Matkailijayhdistyksen majatalon lisäksi posti ja poliisi putkineen. Majan suljettiin matkailijoilta 1966.

Toimintansa aikana majan talonmiehenä toimi taiteilija Andreas Alariesto, joka asui siellä  vaimonsa Riikan kanssa. Tarinan mukaan Andreas muovaili peltisiä metsoja majatalon lähimäntyihin ja niihin ilmestyi haulin reikiä unenpöpperöisten metsästäjien jäljiltä. Sylvia Petronella aloitti kuuluisat Lemmenjoen retkensä lainaamalla majalta anorakin, hiihtohousut ja monot elokuussa 1949.

Vainiorannat muuttivat Vuotsoon Orivedeltä ostaen rakennukset Kultamuseolta, joka käytti sitä kymmenkunta vuotta lähinnä henkilökunnan majoituspaikkana. Täydellinen ja perinteitä kunnioittava remontti kumpuaa Vainiorantojen mieltymyksestä kylään ja sen luonnonrauhaan, johon he ihastuivat kymmeniä vuosia sitten.

Vuotson Majassa on neljä eri kokoista huonetta tai huoneistoa, joista löytyy petipaikka runsaalle 10 hengelle aamiaisella täydennettynä. Läheisyydessä on paikallista saamelaista käsityötä ja kulttuuria esittelevä myymälä ja lyhyen kävelymatkan päässä Siepin kyläkauppa. Samalla paikalla sijaitsi jatkosodan aikana 1942-44 Saksan armeijan rakennuksia, muun muassa majatalo Rasthaus. Kylässä oli sodan aikana tuhansia saksalaisia sotilaita, lentokenttä, pesula, vaatehuolto ja vankileirejä, joiden jäljet ovat maastossa.

Vuotson saamelaiskylä syntyi 1800-luvun lopulla Norjan, Enontekiön ja Utsjoen porosaamelaisten hakiessa uusia asuinseutuja. Nykyisen tekoaltaat yhdistävän Vuotson kanavan kohdalla oli vuosisatoja käytössä ollut ”Sompiolaisten Muotkataival”, jota pitkin veneet vedettiin  Riestojoelta Tankajoelle ja  Kitisen ja vesistöön.

Jouko Vainiorannan kädessä Kultamuseon lahjoittama Suomen Matkailijayhdistyksen kyltti, joka aikoinaan oli kiinnitettynä maja ulkoseinään. Erikoista kyltissä on se, että Petsamon käsivarsi on maalattu näkymättömäksi. Se kertoo, että Matkailijayhdistyksellä oli jäänyt kylttejä varastoon sodan jälkeen ja Petsamon menetyksen tähden kylttejä piti uudistaa jälleenrakennuksen vuosina.

Vajaa 10 km pohjoiseen on Tankavaaran  Kultamuseo, Kultakylä majoitus- ja ravintolatiloineen sekä Luontokeskus, jonka pihalta lähtevät hienot retkipolut Pikku-Tankavaaran upeisiin maisemiin, sotahistorian muistoille ja geologisille kohteille. Reitit ovat hyvin merkitty ja pitkostettu, joten niillä pystyy kuivalla kelillä taivaltamaan lenkkitossuilla. Polut vievät myös Nattasille sekä ikivanhalla Ruijan polulle.

         

Vuotson kylän kohdalla oli 1860-luvulla veneiden vetotaival, joka on merkitty tähän Josef Aurénin karttaan nimellä "Sompiolaisten vetotaival". Asutusta paikalla ei silloin ollut ja pohjoiseen johtavat kesä- ja talvikeinot kulkivat idempänä Sompiojärven suunnassa. Vuotso kuten Purnumukkakin syntyivät kylinä saamelaisten muuttaessa pohjoisesta uusille porolaitumille vuosisadan loppupuolella ja nimi tarkoittanee kapeaa ja pitkää suoaluetta. 

Lue Vuotson ja Tankavaaran sotaisista muistoista jutusta Lapin sotamuistoja jäljittämässä   (klikkaa sinistä)

 

©2017 layout5 - suntuubi.com