Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luton ja Laanilan kultahistoriaa

      

Metsähallituksen Lapin Luontopalvelut on rakentanut Saariselän ja Laanilan alueelle kymmenkunta lähiretkeilyreittiä, niille palvelut sekä patikointia helpottavat rakenteet. Yksi reiteistä esittelee kultayhtiön Prospektorin jälkiä ja sen kokonaispituus on 7,4 km. Reitin varrella on muun muassa Laanilan kultakaivos. Yläkuvassa reittiopaste Aurorapolun vierellä. Se johtaa muun muassa upealle Aurotuvalle, jota alakuvassa esittelevät puistojohtaja Pirjo Seurujärvi ja erikoissuunnittelija Tapio Tynys. Lisätietoa löytyy www.luontoon.fi nettisivustolta. Alla linkit Prospektorin kultayhtiötä esittelevälle sivulle ja elokuvaa Youtubessa:

Prospektorin tarina

Emäkalliota etsimässä

Tapio Tynys on tehnyt Prospektorin tarinasta myös 20 minuutin elokuvan "Emäkalliota etsimässä" yhdessä Seppo J. Partasen kanssa. Elokuva on mahdollista katsoa Youtubessa, linkki ylhäällä.. Aiheesta löytyy tietoa myös www.kultahippu.fi sivustolta.

        

 

 

                

Pohjakartta Herman Stigzeliuksen kirjasta "Kultakuume, Lapin kullan historia", täydennykset Seppo J. Partanen; nykyiset nimet, kaivosten nimet ja syvyydet, isojen kultahippujen löytöpaikat.

Alla Laanilan merkityn kultareitin kartta Kutturan tien laidassa opastaa alueen kultahistoriaan. Reitti on Tankavaaran Kultamuseon ja Metsähallituksen yhteistyön tulos. Uusi Metsähallituksen Luontopalvelujen Prospektorin reitti esittelee nelostien itäpuolen kohteita.

          

1867  Lapin kihlakunnan kruunuvouti, kultahistorian ensimmäinen sankari ja konna, Konrad Plantig kehotti kirjeessään vuorihallitukselle tutkimaan muun muassa Luttojoen latvoja. Lienee virkamatkoillaan  vaskannut kullan merkit nykyisen Saariselän lomakaupungin kohdalta ikivanhan  kulkureitin Ruija polun lähettyvilt.

1871 Haapajärveltä kotoisin oleva maanmittausoppilas J. Albert Piponius sai noin 1,8 km pituisen valtauksen Lutolta (laskettelukeskuksen parkkialue – kansallispuistoon johtava reitti). Hän löysi siitä kultaa 371 g. Toinen valtaus Ivalojoen Palsinojan suupuolella tuotti huomattavasti paremmin ja Piponius siirsi työmaansa sinne ja kaivoi yhteistyössä Kultalan poliisien päällikön virasto Inarin nimismieheksi siirtyneen Zenofon Nordlingin kanssa menestyksellä kultaa.

                 

Karttaote Piponiuksen valtauskirjasta Luttojoelta 1871. Alla valtauspyykki Luttojoen penkalla, kartalla oikealla valtauksen alanurkassa.

 

1880 – 1890 luvuilla Luttojoella ja Laanilan puroilla kaivoivat lähinnä Kyrön kylän talolliset; Kyröt, Pekkalat, Mikkolat, Kangasniemet jne. sekä muutamat Ivalojoen kultaryntäyksestä paikkakunnalle jääneet kaivajat ja virkamiehet kuten Anton Scheider, Gumsen Kalle eli Kaarlo Gummerus.

1898 – 1903 alue nousi Lapin kullanhuuhdonnan keskuspaikaksi kalliokultakuumeen nousun myötä. Kaivosyhtiö Prospektor Oy haali satoja valtauksia, teki kärrytien Vuotson eteläpuolelta Könkäältä, rakensi taloja, kaivoksia, kaivostupia, laboratorion, teitä ja siltoja. Sen kilpailijana oli Henry Kerkelän monet yritykset Hangasojan keskijuoksulla. Prospektorin päämajasta kunnostettiin Petsamon tien rakennustöiden yhteydessä Laanilan Kestikievari Laaninojan rantatörmälle 1912.

1920-luvulla heräsi uusi kultakuume Prospektorin ja Kerkelän kaivosyrityksen unelmien raunioista. Lapin Kulta Oy ja Ivalojoki Oy kilpailivat  Saariselän ja Laanilan kulta-alueista vuosina 1924-1927. Rahoituksen puutteeseen väkivaltaisesti lopetetut yhtiön jättivät jälkeensä avattuja kultamonttuja, teitä, siltoja, koneita ja laitteita, joita yksittäiset kaivajat saattoivat käyttää yhtiöiden vetäydyttyä nuolemaan haavojaan.

Laanilan kvartsikallio, kalliokultakuumeen alku

              

1930 – 2015 kullankaivu on jatkunut pienimuotoisena vuosikymmenestä toiseen uusien kultaryntäysten ja hiljaisten vuosikymmenien rytmissä. Erityisesti 1930-luvun lopulla koko myös kansainväliset kaivosyhtiöt etsivät kultaa niin Saariselältä kuin muualtakin Lapin alueelta. Laanilan Majatalo oli kullankaivajien tukikohtana ja sen pitäjät Max ja Elina Peronius toimivat hekin kullankaivajina kestikievarinpidon ohella. Ruotsalainen kaivosyhtiö Boliden teki laajoja tutkimuksia kulta- ja malmiesiintymien löytämiseksi myös tunnetuilla kullankaivualueilla perustamansa Luttojoen Kulta Oy:n toimesta käyttäen asiantuntijoina ja työmiehinä tunnettuja kullankaivajia.

          

Tämä vanha silta Laaniojaan laskevan Saunaojan yli Kestikievarin alapuolella on kokenut historiansa aikana monen kullankaivajan askeleet, saksalaisten sotasaappaiden äänet ja paljon muuta. Silta rakennettiin ensi kerran 1910-luvulla Petsamon tietöissä. Taustalla ylhäällä näkyy nykyisen nelostien pysäköintipaikka

Matkailun kasvun myötä kullankaivukin on noussut niin harrastuksena ja luonnon houkuttimena uuden vuosituhannen molemmin puolin. Erityisesti  Lapin Kullankaivajain liiton omat valtaukset eli kullanhuuhdontapaikat ovat vilkastuttaneet kullankaivua myös tällä alueella. Laanilan seudulla on tällä hetkellä noin 30-50 kullanhuuhdonta-aluetta, valtausta ja vireillä olevaa hakemusta. Ne sijoittuvat lähinnä nelostien länsipuolelle Tolosjokeen laskeviin sivupuroihin. Viimeisin alueen ”elinkautisista” kaivajista on ollut Hangasojan Kuivakurulla pienessä lautakämpässä  kymmeniä vuosia asunut Jaakko Mäkinen.  Luttojoella lomakaupungin ja hiihtokeskuksen välillä kaivoi 1970-luvulta noin 40 vuotta helsinkiläinen opettaja Erkki Kaikkonen.

Kultahistorian suurimmat kultahiput

Oikealla kuva Luton latvalta. Kuva on otettu paikassa, jossa Laanilasta lähtevä retkeilyreitti ylittää Luton läntisen latvahaaran, Prospektorin vanhan kultakaivoksen läheltä. Syksyllä 2016 Erkki Kreivi ja Lauri Skants kiinnittivät tekemänsä muistolaatan tästä noin 700-800 m pohjoiseen Luton länsirannalle.  

Evertin hippu, kuva GTK / Pekka Virtanen

 

 

 

Kaksi Lapin 150-vuotisen kultahistorian suurinta kultahippua on löydetty tältä alueelta. Aleksi Kiviniemi löysi 1910 Hangasojan suulta hipun, jonka paino on 385,36 g. Alun perin se lienee painanut noin 400 g, sillä tutkimusten mukaan siitä on lohkaistu kultaa kahteen sormukseen. Suurin tilastoiduista kultakimpaleista on Eevert Kiviniemen Luton läntisen haaran latvalta 1935 poimima 392,9 g painava isomus. Löytöpaikat ovat herättäneet epäilyksiä, sillä runsaan sadan suuriman hipun listalla on näiden kahden lisäksi vain pari tältä alueelta löytynyttä kultahippua.

Oletetulle hipun löytöpaikalle ovat Lauri Skants ja Erkki Kreivi puuhanneet muistolaatan syksyllä 2016. He kiinnittivät sen isohkoon laattakiveen Luton lähtisen haaran itärannalle noin 700-800 m Prospektorin vanhan kultakaivoksen kohdalta puron vartta pohjoiseen. Paikka löytyy helposti Laanilasta lähtevän Viskitien tuntumasta mökin numero 24 kohdalta. Geologi Erkki Kreivi on nauhoittanut löytöä todistaneen kaivukaverin Heimo Ylirieston silminäkijäkertomuksen löytötapahtumasta. Kertomus on kuultavissa Inarin kirjaston kokoamassa nettiarkistossa. Lisätietoja asiasta löytyy alla olevasta linkistä:

Muistolaatta löytöpaikalle

 

Helmenpyyntiä Luttojoella

Luttojoki useine sivujokineen on ollut 1900-luvun alkupuolella tunnettu jokihelmistään, joita paikalliset asukkaat ja kullankaivajat ovat yrittäneet löytää. Helmiä on etsitty muun muassa Suomu- ja Luttojoen vesistä, Kopsujoelta ja Luirojoelta. Vanhoja raakkukasoja 1920 - 1940-luvuilta voi vielä nähdä jokirannoilla. Vanhoista kullankaivajista helmenpyynnissä ovat olleet muun muassa Unto Koivunen, Aulis Kajanto ja O.W. Itkonen. Tunnetuimpia helmenpyytäjiä ovat olleet Huhti-Heikki ja Arvid Wegelius. Jokihelmien pyynti kiellettiin lailla 1955, mutta jo sitä ennen pyyntiä rajoitettiin suojelumääräyksillä.


Vuori-insinööri Wille Hall (1877-1938): työmaapäällikkönä Prospektorin Laanilan työmailla 1901-1902, Kerkelän Kultakaivos Oy:n palveluksessa 1903. Tutustui myöhemmin koneelliseen kullan tuottamiseen Uralilla ja Amerikassa kauppaneuvos Åströmin tuella. Kirjoitti 1918 laajan artikkelin Teknilliseen Aikakauslehteen maailmalla käytössä olleista koneista, laitteista ja menetelmistä, jotka sopisivat Lapin  vesistöihin. Esitti ”tutkimustuloksinaan”, että Ivalojoen - Laanilan  alueilla on maaperässä kultaa toistatuhatta kiloja. Sain aikaan uuden kultaryntäyksen sekä Ivalojoki Oy:n ja Lapin Kulta Oy:n perustamiseen kaksi vuosikymmentä aiemmin haudattujen unelmien raunioille.

Henry Kerkelä (1869 – 1929) synt. Kemijärvellä, oli kaivosmiehenä ja kullankaivajan Amerikassa, louhi kalliokultaa Ivalojoella 1898, teki useita valtauksia Laanilan kvartsikallion ympäristöön 1900, rakensi sinne talon, perusti useita yrityksiä ja sai lopulta myytyä kaivoksen laitteineen Suomalais-amerikkalaisella kaivosyhtiölle, jota rahoittivat muun muassa Klodykessä rikastuneet Joutsenet veljekset. Kaupantekoa puitiin myöhemmin pitkään oikeudessa.


Luton ja Laanilan purojen kultahistoria on näkyvillä hyvin lumettomana aikana; vanhoja kullankaivumonttuja, kämppien raunioita, kultarännien pohjakiviä, lahoavia tai ruostuvia kullankaivuvälineitä.  Nelostien länsipuolella on Kultamuseon ja Metsähallituksen viitoittama noin 5 km mittainen Laanilan Kultapolku, joka esittelee vahoja kultakaivoksia Hangasoja, Kuivakurun ja Tolosjoen rantamaisemissa. Reitistä on saatavissa Kultamuseon esitekirjanen  ”Laanilan kultapolku”. Retkipolun tuntumassa on kymmeniä toimivia kullanhuuhdonta-alueita eli kullankaivu ei täällä ole pelkkää historiaa.

Alueen "viimeinen elinkautinen" kullankaivaja oli Ulvilassa syntynyt Jaakko Mäkinen (1921-2005). Hän asui vaatimattomassa kämpässä lähes 45 vuotta ja pitkien suostutteluiden jälkeen eli viimeisen vuotensa kullankaivajien Inarissa sijaitsevassa vanhuudenkodissa. Jaskalla oli takanaan monivaiheinen ja värikäs elämä merimiehenä. Hän luki paljon ja perehtyi syvällisesti myös Laanilan ja Saariselän alueen geologiaan, kiviin ja kultahistoriaan. Hän eli ympäri vuoden kämpässään ja käväisi joskus Saariselällä talvisin hiihtäen ja kesäisin polkupyörällä.

 Luttojoen läntisen haaran latvoilla kilometrin päässä Laanihovista retkipolkua koilliseen sijaitsee Prospektorin kaivos rakennuksineen ja opastauluineen. 

             Jaakko Mäkinen kämppänsä ovella
                vuosituhannen vaihteessa

Luton kaivoksen infotaulu retkireitin vierellä kaivoksen alapuolella. Kaivos sijaitsee taustalla näkyvän mäen päällä.

Paljon kullankaivajien jälkiä on nähtävissä aivan Saariselän keskustan ja laskettelukeskuksen ala-aseman välillä kappelin ja kummituskämpän kohdalta Luttojokea alavirran suuntaan.

                                     

Matkailu on muuttanut Saariselän maisemaa ja maastoa valtavasti. Rovaniemeltä siirrettiin saksalaisten jälkeensä jättämä ja räjäytetyn Pohjanhovin raunioiden keskellä majoitustilana ollut parakki Kaunispään ja Urupään väliseen kuruun Kaunispääojan rannalle v. 1948. Sinne suunniteltiin myös isompaa matkailumajaa, joka jäi rakentamatta. Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa 1970-luvun alussa, jolloin tehtiin suunnitelma "lomakaupungin" rakentamisesta. Tässsä juttu Suomen Matkailu lehdestä 2/1949

Lue lisätietoja Saariselän ja Laanilan menneisyydestä ja kultahistoriasta Linkeistä alla:

http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/saariselan-ja-laanilan-kultahistoria/

Menneisyyden jäljet Saariselällä

Kullankaivua Lutolla 1930-luvulla

Suurimmat kultahiput

Inari - kullalla rikastunut

 

 
©2017 Seppo Jn - suntuubi.com