Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ruijan keino – Lapin vuosisatainen valtaväylä

Ruijan keinoilla tarkoitetaan vanhoja Lapin halki kulkevia kulkureittejä, jotka johtivat Jäämeren rannikolle. Niitä on käytetty vuosisatoja. Tarpeettomaksi ne tulivat, kun maantiet rakennettiin 1800-luvun lopulla ja seuraavan vuosisadan alussa. Yksi eniten käytetyistä reiteistä kulki Rovaniemeltä ja Kemijärveltä Sompion kyliin ja Saariselän halki Inarin Pielpajärven kirkolle. Siellä yhtyivät kaikista ilmasuunnista tulevat kesä ja talvi keinot. Matka Jäämerelle jatkui Inarijärven halki ja sen rantoja pitkin tai Utsjoen kautta. Ruijan poluksi kutsutaan Sompiosta pohjoiseen Kiilopään tielle ja Laanilaan vievää osuutta, jotka on merkitty ja pitkostettu nykypäivän kulkijoita varten.

Eniten kulkijoita Ruijan polulla lienee ollut 1860-luvulla, kun nälkävuodet pakottivat ihmiset etsimään parempaa maailmaa Jäämeren rannoilta. Ahopään päällä he lopulta joutuivat jättämään entisen elämän taakseen, siitä eteenpäin vedet virtasivat tuntemattomalle merelle, jonne matka joskus päättyi. Tämä joukko synnytti Jäämeren rantojen kveenikulttuurin, joka elää vieläkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

     

 

 

 

 

 

 

Kuvat:

Ylhäällä vasemmalla Kultamuseon kultasymposiumin osanottajat Ahopään laella lokakuussa 2018, oikealla Savottakahvila Kaisa odottaa Ruijan polun kulkijoita merkitys reitin pohjoisen päätepisteen lähettyvillä.

Alhaalla vas. Jouni Ohtamaa kuvaa Piponiuksen kultavaltauksen rajapyykkiä vuodelta 1871 Luttojoen rannalla. Jouni tekee dokumenttifilmiä Lapin kultaryntäyksstä ja Ivalojoen Kultalan rakentamisesta 1870, oikealla aitoa kultaa Seppo Maunon vaskoolissa.

Ylinnä Ruijan polun vanha reittimerkintä. Viimeksi merkintä on tehty 1880-luvulla joko kuvassa näkyvällä puuristillä, pilkoilla kasvavan puun kummallekin puolelle tai avotunturissa kivikasoilla. Oikealla Hanna Mattila Kultamuseolta, Seppo J. puhumassa.

Alimpana Luttojoen latvoilta on haettu kultaa jo yli 150 vuotta. Kuva on kansallispuistoon johtavan vanhan reitin sillalta, joka ylittää Luton kahden latvahaaran yhtymäkohdan tienoilla.

 

Luulajan Lapinvouti Olavi Burman joukkoineen kulki 1500-luvun lopussa polkua Kuolasta Saariselän halki ja raportoi siitä Kaarle herttualle. Hieman aiemmin polkua taivalsi Pekka (Juho) Vesaisen sissijoukko, joka teki tuhojaan Petsamon luostarissa ja Kantalahdessa. Reittiä ovat kulkeneet myös Lapin kullan etsijät kruunuvouti Konrad Planting, merimiehet Ervast ja Lepistö 1860-luvun lopulla ja moni kultaryntäyksen kulkija myöhemmin. Planting vaskasi ensi kerran kullan merkit Luttojoen rannalta Saariselän keskustan kohdalta ja kirjoitti siitä vuorihallitukselle 1867.

Talvireitti kulki idempänä Sompiosta Luirojärvelle ja sieltä Maantiekurun kautta Inarijärvelle ja Pielpajärvelle. Polku haarautui monin paikoin etsimään purojen rantoja ja asentopaikkoja. Kakslauttasen paikkeilla toinen haara kulki lähempänä nykyistä nelostietä ja sen varrella sijaitsi Välituvan autiotupa vielä 1900-luvun alussa. Tämä itäinen haara on suora jatke Sompiosta tuovalle reitille, jonka Sompio-seura kunnosti 1960-luvulla.                                                            

Meitä on kolme miestä viime vuosituhannen lopussa etsimässä kadonnutta nuoruuttaan ja Saariselän menneisyyttä, ikivanhan Ruijan polun merkkejä. Jokainen meistä oli junan tuoma vuosikymmeniä sitten, kahdella vain menolippu pohjoiseen; Luppo-Matti Toivola, Saariselällä retkeilijöitä palvellut opasvalvoja, Lasse Kock, kullankaivaja, kiviasiantuntija ja minä, ties monennenko meno-paluulipun puoliksi käyttäneenä. Kuljimme rintamassa Kiilopään tieltä Laanilaan ja etsimme vanhoja reittimerkkejä. Kun merkki löytyi puusta ja maasta, löytäjä huusi muut paikalle ja Luppo laittoi koordinaatit ylös.

Polku tuli lähes tarpeettomaksi Jäämeren tien valmistuttua 1910-luvun alussa. Kymmenen vuotta aikaisemmin Prospektor oli rakentanut kärrytien Vuotson eteläpuolelta Könkäältä Laanilaan. Vanha Kruununtupa Välituvanojalla jäi sivuun ja tuli tarpeettomaksi. Toimintansa lopettaneet kultayhtiön pääkonttori Laanilassa sai tien myötä uuden tehtävän ja se peruskorjattiin Laanilan Kestikievariksi.

Virallisesti reitti on merkitty viimeksi 1880-luvulla Oulun kuvernöörin määräyksestä. Pyykkien piti olla vähintään 150 kyynärän eli noin 90 metrin välein. Puista löytyy myös uudempia maalimerkkejä, jotka ovat Katajamaan Teukan tekemiä 1970-luvulla.

Ehdotus reitin rakentamisesta syntyi talvella 2001 Pakanajoen autiotuvassa Inarijärven takana. Allekirjoittaneita olivat Erkki Lilja, Seppo J. Partanen, Jyrki Kangasniemi, Tuomo Rauhala ja Veikko Väänänen. Ajatuksena oli, että reitti merkittäisiin Kiilopään tieltä Laanilan ja Saariselän halki Törmäseen, mutta sen tarkka määrittely Laanila-Saariselkä matkailualueella oli lähes mahdotonta. Reitti siirtyi Prospektor Oy:n Laanilan talon ja myöhemmän kestikievarin takia maantien länsipuolelle, ja yksi vaihtoehto voisi olla jatkaa sitä sieltä Urupäälle ja Magneettimäen museotielle.

Yhteys Inarin Lapista Jäämeren rannalle sekä etelään Kemijärvelle ja Rovaniemelle on vuosisatoja ollut merkittävä muutoksen ja kehityksen valtasuoni Lapille ja koko Suomelle. Ruijan polku toi ihmisiä ja uutta elinvoimaa Suomen Lappiin sekä etelästä että pohjoisesta. Pumpulitietä Norjasta Rovaniemelle kuljetettiin pumpulia hevosilla Norjasta Rovaniemelle ja edelleen eteläisen Suomen
tehtaille ensimmäisen maailmansodan aikana. Tien varteen rakennettiin sadoittain majapaikkoja ja hevostalleja. Sama toistui toisen maailmansodan jännitteissä, jolloin tieyhteys yhteys Petsamoon oli ratkaiseva koko maan hengissä pysymiselle.

Saariselällä rikas menneisyys    

Saariselkää on pidetty lomakeskuksena, jolla ei ole historiaa ja menneisyyttä. Kiilopään, Laanilan ja Saariselän maisemat pitävät kuitenkin sisällä valtavan rikkaan menneisyyden. Maastossa löytyy jälkiä keskiaikaisista kulkureiteistä, pumpulitiestä, Petsamon tiestä, sodista, 150 vuotta jatkuneesta kullankaivusta, helmenpyynnistä. Näistä ja muista menneisyyden jäljistä voisi luoda jatkoa nyt suosituksi tulleelle Ruijan polulle Sompiosta Kiilopään tielle ja Laanilaan. Ensimmäisen maailmansodan aikaisesta Pumpulitiestä löytyy jälkiä. Petsamon tien aikana rakennettu vanha silta ja pala maantietä löytyy Laanilan Kestikievarin läheltä, Magneettimäessä on valmiina museotien pätkä, sen pohjoisessa päässä on jäljet Paljakaisen autiotuvasta ja kestikievarista, niiden tuntumassa on mittaamaton määrä muistoja kullankaivusta, desanteista, Lapin sodasta.

Saattaisi olla aihetta miettiä, miten ne voidaan elävöittää osaksi Saariselän matkailupalveluja ja näin suojata tuhoutumasta. 

Saariselällä on rikas menneisyys, josta liian suuri osa on kadonnut matkailurakentamisen alle. Tulevaisuudessa nämä reitit ja historialliset kohteet kertoisivat siitä, miten Lappissa matkailtiin ennen matkailu; kävellen, hiihtäen, poroilla, hevosilla, veneillä soutaen ja sauvoen.

Seppo J. Partanen 7.10.2018, puhe Ahopäällä

Kuvat oikealla: Luppo-Matti Toivola ja Lasse Kock lepotauolla Luttojoen penkalla etsimässä menneisyyden jälkiä. Alhaalla Luton latvapuro lokakuussa 2018.

©2018 layout19 - suntuubi.com